keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Arktisen henki

Kansallismuseon näyttely Arktisen henki on esillä enää vuoden loppuun. Mukana on Kulttuurien museon kuuluisan Alaska-museon esineitä, mutta pääasiassa on kyse Markku Lehmuskallion 1980-1990-luvuilla hankkimasta nykytaiteesta.


Vitriinit ovat ikään kuin jäätyneitä ikkunoita joihin on puhaltamalla sulatettu aukko katsomista varten.



Mielenkiintoista esineistöä, vaikka täytyypä tunnustaa etten näiden päälle paljon ymmärrä. Niin kait lienee että alkuperäiskansojen taiteessa, nykytaiteessakaan, eläin ei koskaan ole vain osa luontoa vaan tavalla tai toisella mytologinen olento.










Kajakki oli varsin vaikuttava...


samoin kuin tämä hyvin ilmeikäs naamio.


Näyttely on esillä Kansallismuseon pop up -näyttelytilassa, jonne on vapaa pääsy.

Valokuvanäyttely Julkinen ja kätketty Suomi on puolestaan avoinna 18.1.2018 saakka.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Kansalliskamat

Kuten jo todettiin, Kansallismuseo on läpikäymässä perusnäyttelynsä uudistamista osa kerrallaan. Oli siis viimeisiä hetkiä kiertää se osa vanhasta mitä jäljellä on, eli 1200-1800-lukuja esittävä Valtakunta.

Katolisen ajan kirkkotaidetta hallitsevat suuret teoskokonaisuudet.





Reformaation aikakautta.





1600-luvun barokkia, joka toki jatkui 1700-luvun alkupuollekin.







Kun välissä oli katsastettu kuuluisa Ruskon kousa...


ja ainakin esinefetisistien mieleen oleva komea rivistö kansanomaisia lappakannuja sun muita kippoja...


siirryttiin 1700-luvun säätyläiskulttuurin pariin.











Jakkarilan sali ja kabinetti, suomalaisen rokokoon huippuluomus.






Kaksintaistelupistoolit.


Interiööreinä kustavilaisuutta...


ja biedermeieria.


Valtaistuin jolta Aleksanteri I julisti Porvoossa 1809 Suomen nostetuksi kansakuntien joukkoon, mitän hän sillä sitten ikinä tarkoittikaan. Tulkinnasta tuli vuosisadan lopulla huomattavaa kiistaa suomalaisten ja venäläisten kesken.


Kultakirjailtujen virkapukujen määrä lähti joka tapauksessa nousuun. Tällaisen näimme jo Mustiossa.


Mielenkiintoista nähdä millaisen muuodon nämä Suomen historian vuosisadat tulevat uudistuneessa muodossaan saamaan.

maanantai 20. marraskuuta 2017

Suomen esihistoriaa Kansallismuseossa

Kansallismuseon uusi esihistorian näyttely avautui keväällä, ja sai ainakin omassa somekuplassani varsin ristiriitaisen vastaanoton. Kun kaksipäiväisen seminaarin yhteydessä oli mahdollisuus tutustua siihen, oli tietysti käytettävä tilaisuus hyväksi.

Kokonaisvaikutelma, kuten jo tiesinkin, oli varsin valkoinen.



Esineteksteistä on löydetty huomautettavaa, virheitäkin. En ryhtynyt virheitä etsimään, mutta täytyy myöntää että aika pelkistetyn askeettista informaatio ovat. Piste kertoo sijainnin, nuoli ajoituksen aikajanalla.


Ehkäpä vanhoja partoja ilahduttaa että typologiaakin vielä löytyy, nimittäin kirveistä, aina Fiskarsiin asti. Oikealla törröttävän kannon merkitys ei auennut, mutta joku osannee selittää.


Maaningan kirveen kohdalle merkitty luettelonumero mahdollistaa esineen löytymisen Finnasta, jossa siitä on vapaasti käytettävä kuvakin, mutta kuinka moni tuon hoksannee? Jokin sovellus Finnan ja näyttelytekstien yhdistämiseen pitäisi kiireimmiten keksiä, maanlaajuisestikin.


Esineitä on toki vähemmän kuin vanhassa esihistorian näyttelyssä (jonka paikalla nyt on museokauppa), mutta silti varsin runsaasti. Pienimpien kohdalla on suurennuslasi jonka läpi kohdetta tarkastella.


Rautakauden rakennuskantaa.


Kuppikivet ovat olleet monenlaisten, varsin pitkälle menevienkin tulkintojen kohde.


Susiluolan löydöistä sai äänestää pitääkö niitä ihmisten tekeminä vai ei.


Levänhuhdan kallojen dramaattinen esillepano onkin saanut jo paljon kiitosta, joten ei siitä sen enempää.


Tästä härpäkkeestä sai katsella ikkunan takana Töölössä rymyäviä mammutteja...


ja tästä kalliomaalauksia.


Seinällä oleva aikajana antoi varsin aution vaikutelman...


mutta sen alapuolella oli härpäke jossa liu'utettaessa  vaihtuivat ko. ajankohtaan liittyvät löydöt.


Euran puku jäännöksineen ja ennallistuksineen.



Aseita ja aarteita, ja video, josta nyt en muista esittikö se tulentekoa vai mitä.


Viimeisessä huoneessa oli taivasta kannatteleva tammi, ja eri eläimiä esitteleviä vitriinejä (mukana Huittisten hirvenpää). Vasta paluumatkalla kävi kollegan kertomasta ilmi että vitriinien viereisistä napeista olisi saanut kuuluviin ko. eläinten ääniä.


Esihistorian näyttelyn tieltä on raivattu rahakammion, hopeahuoneen ja asehuoneen näyttelytilat. Kansallismuseon näyttelyiden uudistaminen jatkuu, ja itsenäisyyden aikaa käsittelevä osuus aukeaa itsenäisyyspäivänä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...