torstai 27. huhtikuuta 2017

Rakveren muistomerkkejä

Kaupungin keskustan puistossa seisoi tämä Viron vapaussodassa kaatuneille omistettu muistomerkki.


Muistomerkin vaiheet heijastelevat Viron vapaussodan muistomerkkien yleistä kohtaloa: pystytetty 1925, hävitetty 1940 ja pystytetty uudelleen 1992. Restauroitukin se on jo ehditty, vuonna 2004. Alkuperäinen veistos oli Amandus Adamsonin suunnittelema, kopio Lembit Palmin.

Jalustaan on kiinnitetty alkuperäistä veistoksen fragmentti, sellaisiahan oli säilynyt myös Pärnussa. Pronssinpalassa on taiteilijan signeeraus, ja valupaikka, Italian Pistoia.


Veistos kuvaa kahta sotilasta, joista lippua kantava on saanut osuman. Ensimmäisessä maailmansodassa ei lippuja kannettu, mutta sitä seuranneissa Itä-Euroopan sekasortoisissa taisteluissa sitäkin useammin, jalan ja ratsailla. Ehkä niitä tarvittiin jo taistelevien osapuolten tunnistamiseenkin. Eikös se Pentinkulman punakaartikin ottanut punalipun rintamalle?


Samassa puistossa vähän matkan päässä, ja vastakkaiseen suuntaan "katsovana" oli puolestaan muistomerkki suuren isänmaallisen sodan kaatuneille.


Tämän aivan hotellin vieressä sijaitsevan Viron suojeluskunnan (Kaitseliit) talo...


löytyi laatta sen muistoksi että Viron vapaussodan suomalaisvapaaehtoisetn esikunta oli sijaiinut rakennuksessa vuoden 1919 alussa.


Funkista edustavan Rakveren kymnaasin seinästä...


löytyi puolestaan laatta rakennuksen piirtäneen Alar Kotlin muistoksi. Kovasti Kekkosen näköinen mies.


Stanisław Herbst ei hänkään liene monelle suomalaiselle tuttu. Tämä puolalainen historianprofessori syntyi Rakveressa 1907. Kotikaupunki oli muistanut kivellä puistossa.

.

tiistai 25. huhtikuuta 2017

Viron poliisimuseo


Virumaan museoita vuosituhannen vaihteessa uudistettaessa Rakveren kotiseutumuseosta tehtiin valtakunnallinen erikoismuseo, Viron poliisimuseo. Museota mainostetaan interaktiivisena, ja kylläpä siellä voi mm. kokeilla miltä tuntuu äkkijarrutus turvatyynyyn.


Viron rikoshistorian pahimmat murhat tekovälineineen esiteltiin "veriroiskein" koristellussa huoneessa.


Huumerikosten kolkko huone.


Huumeiden reitit Viroon.


Viron poliisin virka-aseita idästä ja lännestä, Makarov ja Browning FN.


Kasvojen rakentamista silminnäkijöiden muistikuvien mukaan.


Teemana taideväärennökset.


Valheenpaljastus... miten luotettavaa se on?


Valvontakameroita on nykyään kaikkialla. Oikealla peililasi-ikkuna josta näkee läpi vain yhteen suuntaan.


Museon kiinnostavin kokemus oli juuri ennen em. huonetta: lyhyt käytävä jonka Mission impossible -tyylisten valonsäteiden yli, ali ja ohi piti päästä. Nuorempi polvi siitä selvisi, itse en edes yrittänyt.

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Uutta Finnassa (vko 16/2017)

Viikon 178 objektin saldosta poimimme tähän...

Olof Kettusen J. Merivaaran tuotantoon suunnitteleman tuolin 1950-luvulta...


Paraati-appelsiinimehun etikettejä vuodelta 1965...


Puisen intialaisen ruukun...


toimintansa taannoin lopettaneen turkulaisen ravintolan Kultaisen hirven nimkko-olutpullon...



ja paketin ehtaa mahorkkaa.


.

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Taas kerran Koroisissa


Elävän kulttuurin Koroinen ry. järjesti tänään osana Koroisten Suomi100-tapahtumia seminaarin Koroinen historian polttopisteenä. Seminaariin kuului monenlaista ohjelmaa, mutta itse (tapahtumaan vasta aamulla facebookin kautta havahduttuani) osallistuin kuuntelijana alun kahteen esitelmään, joiden pitäjinä olivat Visa Immonen (Koroinen esihistorian ja keskiajan polttopisteenä) ja Tanja Ratilainen (Uusia tulkintoja ja ajoitustuloksia Koroistenniemen rakennusjäännöksistä).

Nytpä en kuitenkaan referoi kuultua sen enempää, sillä sekä Visan että Tanjan tutkimukset julkaistaan myöhemmin osana Keskiajan sarastaessa: Turun Koroisten 1200-luvun piispanistuin ja kristillinen kulttuuri Suomessa -hanketta. Lounastauon jälkeen ohjelma jatkui Tanjan opastamalla kierroksella Koroisten muinaismuistoalueella (kuva yllä). Blogissa on aiemmin käyty Koroisissa talvisaikaan ja esitelty rahalöytöjä (jotka muun arkeologisen löytömateriaalin tavoin ovat nyt olleet uuden tutkimuksen kohteena). Nyt muutaman kuva Tanjan esittelemistä rakennusjäänteistä Aurajoen puoleisesa rinteessä.

Vasemmalla on piispanpalatsiksi tulkittu raunio.



ja oikealla puolustustorniksi nimetty rakennelma. Mutta onko taaimman kulmauksen rakennelma osa uunia vai porrastornia?



Keskellä on hypokausti, jolla on lämmitetty ainakin piispanpalatsia, kenties torniakin.



Ennallistuksessa rakennukset etualalla oikealla, puolustustorni vasemmalla ja piispantalo oikealla.



Opastus vei myös alueen ulkopuolelle, entisen piispankartanon, nykyisen Koroisten tilan pihapiiriin. Rinteessä oleva kivikellari on alunperin ehkä jo 1400-luvulta.


Koroisten tutkimushankkeen julkaisua odotellessa, näihin kuviin ja tunnelmiin.

perjantai 21. huhtikuuta 2017

Rakveren linna


Rakveren kaupunki sijaitsee satakunta kilometriä itään Tallinnasta. Nähtävyyksiä siellä ei monta ole, niistä mahtavimpana kuitenkin kukkulalla sijaitseva saksalaisen ritarikunnan linna, joka saksaksi tunnettiin nimellä Wesenberg. Linna raunioitui 1600-luvun alussa, niissä Suomen historiastakin tutuissa Kaarlen ja Sigismundin taisteluissa. Restauroitunakin suurin osa sen tiloista on kylmillään, minkä näin talvisaikaan hyvin huomasi.

Yhdistetyn lipunmyynnin ja museokaupan kautta pääsi luostarina toimineeen päälinnan pihalle.


Koska linna oli talviteloillaan, olivat alakerran tilat enimmäkseen kiinni. Viinikellariin saattoi vain kurkata...


ja shakkinappulatkin odottivat vielä kesää.


Liivinmaan sodan skotlantilaisille palkkasotureille omistettuun kabinettiin pääsi kuitenkin sisälle..


Sisäpihan holivikäytävän seinillä oli asiaan kuuluvaa informaatiota, kuten kartta hengellisten ritarikuntien toiminta-alueista: johanniitat ja temppeliritarit Pyhällä maalla, saksalainen ritarikunta ja kalpaveljet Baltiassa, ja Pyreneiden niemimaalla oli taas omat ritarikuntansa.


 Portaita pääsi yläkerran käytävälle...


ja vain raunioina säilyneisiin linnan osiin.





Takaisin parvikäytävälle, jossa kapitulisalin seinä paljastuukin kankaaksi.


Kylmillään olevassa kapitulisalissa oli saksalaisen, ja muidenkin ritarikuntien heraldiikkaa, seinillä kopioaseita kokeiltavaksi, ja kaikenlaista muutakin rekvisiittaa.




Salin takaosan kappelintapaisessa...


 komeili kerrassaan Gentin alttaritaulu! :-)


Viereinen refektorio eli ruokasali oli sisustettu nukketeatterin tarpeisiin, seinillä Vaasa-suvun kuninkaita, rakverelaisten hallitsijoita siinä missä meidänkin silloin aikoinaan.



Parvelta pääsi myös pää- ja esilinnan väliselle muurille...


jolta avautui näkymä esilinnan laajalle pihamaalle,


Takaisin alas, ja pää- ja esilinnan väliseen porttikäytävään, josta ovi avautui toisaalta jonkinlaiseen alkemistin pajaan...


ja toisaalta yhteen harvoista lämmitetyistä tiloista, pieneen museonäyttelyyn linnan arkeologisista löydöistä. Näyttelystä ei tässä sen enempää, sillä Kaisa Kyläkoski on valokuvannut vitriinit blogiinsa, ja lisäksi muutamia löytöjä esitellään linnan historiasivuilla.


Esilinnan pihalla on epäilemättä vilkasta kesäkauden tapahtumissa, ja oli sinne nytkin muutama kävijä meidän lisäksemme saapunut. Tässä portti, jonka kautta pihalle tullaan.


Aitauksessa oli eläinkunnan edustajia.


Rekvisiittaa oli pihalla moneen lähtöön.






Esilinnan pääportti ympäröivine rakenteineen.





Portin suojana itään päin olleeseen, ja iältään myöhäisempään pyöreään, tai oikeammin puolipyöreään torniin pääsi myös vilkaisemaan, mutta paljon siellä ei nähtävää ollut, vain kokoelma tykinkuulia...


ja käymälä.


Esilinnan vierustoilta löytyi myös "punaisten lyhtyjen alue" asiaan liittyvine teksteineen ja kuvineen...


sepän paja...


ja rakkauden puutarha toivomuslähteineen (viimeksi mainittu lupasi toteuttaa toiveet kolmen kuukauden kuluessa).



Mutta ei ollut seppää ahjonsa ääressä, eipä rakastavaisiaakaan. Sen sijaan paikalla oli kärttyisäksi varoiteltu aasi.


Kun on vielä ihmetelty pari tykkikopiota, nimittäin keskiaikainen...


ja 1600-luvun ruotsalainen...


ja kiivetty katsomaan miltä linna näyttää länsimuurin puolustustasanteelta käsin...




on aika poistua museokaupan kautta. Mutta ei vielä linnavuorelta, sillä sen pohjoispäässä on Rakveren tunnukseksi tullut virolaistaiteilija Tauno Kangron veistos vuodelta 2002, jolloin Rakvere vietti 700-vuotisjuhliaan. Se esittää alkuhärkää eli tarvasta. Teos on kustannettu lahjoitusvaroin ja jalustaa kiertää lahjoittajien lista. Suomesta, varsinkin Lapualta, oli paljon yrityksiä ja yhdistyksiä, mutta Turusta bongasin vain Turun lihaelintarviketyöläisten ammattiosasto 71:n.


Rakveren linnan kotisivut.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...