Pistooleja valmistettiin, ja käytettiin, aina pareittain, ja säilytettiin koteloissa satulan etuosan molemmin puolin. Aseen jousi viritettiin kiertämällä siihen erityisesti suunnitellulla työkalulla (jossa oli myös ruuvitaltat aseen purkamista varten).
Lähikuva lukosta hana nostettuna ylös ja sankkipannu kannen peittämänä.
Sankkipannun kansi avattuna. Sankkiruuti oli ripoteltu sankkipannuun jonka pohjalla oli viritetyn pyörän reuna. Ase saatettiin ampumavalmiiksi laskemalla hana alas jolloin sen leukojen pitelemä rikkikiisun pala painautui vasten pyörää. Liipaisimen painallus vapautti pyörän jonka reunat iskivät kiveä vasten kipinöitä ja sytyttivät sankkiruudin. Tuli levisi sankkireikää pitkin piippuun ja laukaisi varsinaisen latauksen lähettäen kuulan matkaan.
Miksi pitkät piiput? Pistoolien ammusten läpäisyvoima ei ollut nykyaseisiin verrattava, ja sotilailla oli tuolloin vielä haarniska kypäröineen. Tehokkain taktiikka lähitaistelussa oli painaa piippu kiinni vastustajan kypärään ja painaa liipaisinta. Tätä helpotti aseen pituus.
Video rataslukkopistoolilla ampumisesta aiemmassa postauksessa.
1 kommentti:
Iiiiih!!! Söpöjä!
Lähetä kommentti