Genren uusimpia julkaisuja on Christopher Clarkin The Sleepwalkers: How Europe Went to War in 1914. Enää ei etsitä syyllisiä, vaan yritetään hahmottaa kaikkia niitä voimia, jotka kesän 1914 tapahtumakulkuun vaikuttivat. Niitä olikin lukuisasti, ja niin toisiinsa kietoutuneina, ettei Balkanilla alkaneen kriisin laajenemiseen maailmansodaksi voida yhtä syyllistä osoittaa.
Sadan vuoden takainen kansakuntien tai pikemminkin toisiaan kyräilevien suurvaltojen Eurooppa vain toimi näin, vainoharhaisen "olemassaolon taistelun" vankina. Paradoksaalisesti kaikki uskoivat että sotaan oli kiire, ennen kuin vihollinen voimistuisi liikaa. Samasta syystä kaikki myös pystyivät uhriutumaan ja kokemaan sodan puolustuksellisena, riippumatta siitä kuka oli hyökännyt ja minne.
Kirja alkaa Serbian kuningasparin raa'asta murhasta 1903, ja käsittelee, kuten sanottu, sotaa edeltävien vuosien poliitista ja diplomaattista kehitystä. Varsinainen painopiste on kuitenkin kuukaudessa Sarajevon laukauksista 28.6. Itävallan sodanjulistukseen Serbialle 28.7., ns. July crisis. Pääosissa ovat hallitsijat, pää- ja ulkoministerit, päivittäin ja tunneittain päivittyvä draama ministeriöissä ja palatseissa, koko töyhtöhattuisten keisareiden ja silinteripäisten poliitikkojen ja diplomaattien maailma, joka heti sodan sytyttyä jäi syrjään asian jäädessä sotilaiden käsiin seuraavaksi neljäksi vuodeksi.
Englanninkielisen maailman historiankirjoitukselle ensimmäinen maailmansota on ollut yksiselitteisesti katastrofi, ja siltä kannalta Clarkkin sitä tarkastelee. Täältä Euroopan toiselta puolelta katsottuna sota saa kovin toisenlaisen lopputuloksen. Suomi tuskin viettäisi 100-vuotisjuhliaan, ellei suorastaan apokalyptinen tuho olisi kohdannut keskisen ja itäisen Euroopan kolmea keisarikuntaa. Sama koskee virolaisia ja monia muita mainituista imperiumeista vapautuneita kansoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti