Saartorenkaan sisällä

Ensimmäisen maailmansodan häviölle jäänyt osapuoli, keskusvallat, käsitti Saksan, Itävalta-Unkarin, Bulgarian ja Turkin. Alexander Watson keskittyy kirjassaan Ring of Steel: Germany and Austria-Hungary at War, 1914-1918 kahteen ensinnä mainittuun. Kirja ei niinkään käsittele sotatapahtumia kuin sitä miten yhteiskunnat mobilisoivat itsensä ennennäkemättömän valtavaan sotaan, ja miten ne sitä kestivät, jos kestivät.

Alkuun kumpikin maa onnistui saamaan väestönsä mukaan sotaponnisteluihin varsin hyvin. Syynä tähän oli että kumpikin, niin autoritaarisesti hallittuja kuin olivatkin, olivat jo orastavia kansalaisyhteiskuntia. Kirkko ja moninaiset yhdistykset kantoivat Eurooppaa huuhtoneen isänmaallisuuden aallossa kortensa kekoon, ja kotirintama tuki armeijaa kaikin tavoin. Näin jopa monikansaisessa Itävalta-Unkarissa, joskin kukin kansakunta tuki vain omia sotilaitaan.

Kotirintama kestikin talveen 1916/1917 saakka, jolloin Britannian laivaston ylläpitämän merisaarron aiheuttama kurjistuminen sai sen rakoilemaan. Puute ja kurjuus sai väestöryhmät kääntymään toisiaan vastaan, mikä Itävalta-Unkarin osalta johti verenvuodatukseen ja koko valtion hajoamiseen sodan lopussa.

Ensimmäisestä maailmansodasta tulee useimmiten mieleen länsirintaman staattinen asemasota ja rintamalinjaa hädin tuskin liikauttaneet valtaisat materiaalitaistelut. Siviiliväestön kohtaloa ei juuri käsitellä, mutta esim. Belgian läpi 1914 edetessään saksalaiset surmasivat suuren määrän siviilejä sissisodasta (useimmiten aiheetta) epäiltynä. Vielä vähemmän on muistettu sitä että itärintamalla syyllistyttiin vielä suurempiin joukkomurhiin, Itävallan armeija Serbiassa ja Galitsiassa (epäluotettavana pidettyjä ukrainalaisia vastaan) ja Venäjän armeija Itä-Preussissa ja Galitsiassa (jossa kohteena puolestaan juutalaiset ja puolalaiset). Venäläisten joukkojen Saksan maaperällä tekemät murhat, raiskaukset ja väestönsiirrot ennakoivat jo vuoden 1945 tapahtumia samalla seudulla.

Vielä myöhempiä tapahtumia ennakoi sodan aiheuttama pakolaisuus. Itä-Preussin väestö toivotettiin muualla Saksassa tervetulleeksi, mutta Galitsian juutalais-, puolalais- ja ukrainalaisväestö ei Itävallan muissa osissa juuri myötätuntoa osakseen saanut.

Raskaahkon aiheen loppukevennys: sosialismin aikana vitsailtiin puolalaisesta hampurilaisesta jossa on lihan ostokortti kahden leipäkortin välissä, mutta vastaavankaltaisia "reseptejä" viljeltiin jo ensimmäisen maailmansodan aikaisen Saksan säännöstelytaloudessa.