Aikaisin huomenaamulla lähdetään taas, tällä kertaa kohti Viron Tarttoa, jossa on tarkoitus viettää neljä yötä ja tutustua seudun nähtävyyksiin. Aiemmin olen vain käväissyt Tartossa, vuoden 2007 myöhäissyksyllä työmatkan merkeissä. Muutama kuva silloisesta hämärtyvästä iltapäivästä.
Linnavuoren pakanuuden aikainen uhrikivi. Kuulemma tulevat opiskelijat tänne polttamaan luentomuistiinpanonsa tenttien jälkeen lukuvuoden lopussa.
Suutelumäki, tai miten tuon nimen Musumägi sitten kääntääkin, jonne vastavihityn sulhasen on kannettava morsiamensa. Venäjänkielisten tarttolaisten traditiona on kiinnittää kaiteeseen lukkoja ikuisen liiton merkiksi.
Suurmiehille riittää linnavuorella muistomerkkejä, tässä Karl Ernst von Baer, embryologian eli alkiokehitysopin keksijä...
...ja tässä Johan Skytte, Academia Gustavianan eli Tarton yliopiston ensimmäinen kansleri.
Romanovien hallitsijasuvun 300-vuotisjuhlan kunniaksi 1913 valmistunut silta, joka on saanut kutsumanimekseen Pirunsilta suunnittelijansa professori Manteuffelin mukaan (lähistöllä on myös Enkelisilta).
Raatihuone 1780-luvulta.
Näkymä raatihuoneelta alas toria Emajoelle, etualalla Mati Karminin veistos Suutelevat opiskelijat vuodelta 1998.
Tarton yliopiston päärakennus jäi kuvaamatta, mutta sepäs löytyy myös tästä illuusiomaalauksesta!
Raatihuoneentorilla on myös ns. vino talo, mutta olikohan se nyt todella näin kallellaan, hmm...
Katariina Suuri lahjoitti Tarton kaupungille ns. Kivisillan, joka valmistui v. 1784. Nyt siitä muistuttaa enää pronssinen pienoismalli.
Tiettävästi peräytyvät neuvostojoukot räjäyttivät sillan keskiosan 1941 ja vetäytyvät saksalaiset loputkin 1944. Sillan vaiheet ovat osuva symboli Viron ja koko Itä-Euroopan kohtalolle toisessa maailmansodassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti