Vanhan Vaasan museo

Wasastjernan talo on yksi Vaasan 1852 palosta säilyneitä rakennuksia. 

Talon rakennutti 1780-81 tehtailija ja liikemies Abraham Falander, joka 1808 ei suostunut vannomaan uskollisuudenvalaa keisarille, ja sai siitä hyvästä kuolemantuomion. Se muutettiin karkotukseksi Ruotsiin, jossa uskollisuudesta liikuttunut kuningas aateloi miehen nimellä Wasastjerna. Vaasaan kauppias palasi tosin jo 1810, ja bisnekset jatkuivat nyt venäläisten kanssa.

Seinässä on Vaasaa ennen paloa kuvaava reliefi.

Rakennuksessa toimii Vanhan Vaasan museo, joka avattiin yleisölle 100 vuotta palon jälkeen 1952. Pienoismalliteema jatkui pohjakerroksessa havainnollisemmassa muodossa.

 Hovioikeuden seutu oli saanut oman pienoismallinsa.

Toinen kerros kuvaa 1800-luvun alkupuolen porvariskotia, ja sehän tarkoittaa tietysti biedermeiertyyliä.

Isännän työhuone. Laivataulut sopivat varustamoalallakin toimineen industrialistin seinälle.

Kolmas kerros on yleensä omistettu Ruotsin vallan ajalle...

mutta nyt sitä hallitsi hovioikeus, tulihan sen perustamisesta viime vuonna 250 vuotta. Hovioikeus valvoi alempien oikeusistuimien toimintaa ja toimi niiden tekemien päätösten vetoomustuomioistuimena. Ne toimivat aikoinaan myös aatelistoon kuuluvien alimpana oikeusasteena. Vaasaan Kustaa III:n perustama hovioikeus toi kaivattua sivistyneistöä, siis lisää herroja, joista kaiketi oli siis ollut puutetta. Tämä ei aina helposti aukea turkulaiselle, jonka kotikaupungissa ovat aina asuneet kaikki mahdolliset herrat, mitä nyt hallituskonselji vietiin Helsinginkosken kaupunkiin 1819 ja akatemiakin sitten 1827 jälkeen.

Kiintoisia olivat (1) asiakirjakotelo 1700-luvulta, (2) välineistö, jolla oikeusjutut arvottiin HO:n tuomareiden kesken (ne arvotaan kuulemma edelleen). Kirjoitusneuvot (6) näyttävät olleen samanlaisia kaikissa hovioikeuksissa, samoja on Turun kaupunginmuseon kokoelmissa Turun HO:sta.

Kovin tuttuja olivat myös autonomian ajan hovioikeuksien virkapuvut. Turun kaupunginmuseon hallussa olevat tuli viime talvena kahlattua läpi tekstiilikonservaattorin kanssa ja löytyvät nyt kaikki Finnasta.

Oma huoneensa oli omistettu vanhan hovioikeudentalon rakentamiselle.

Vitriinissä kiinnitti huomion polttorauta, jolla merkittiin hovioikeuden omaisuutta. Koonsa puolesta toi mieleen villin lännen karjan merkitsemisraudan, mutta ehkä liittyi johonkin muuhun.

 Arkkitehtoonisena yksityiskohtana tunnelmallinen portaikko.

Falanderin talo pihan puolelta. Mainitaan nyt muistaessa, että pohjakerroksessa on kahvila Falanderin kellari, jossa nautittiin SKAS:n matkoilla niin pakolliset pullakahvit.

Tontilla on puurakennuksia, ei kuitenkaan paloa edeltävältä ajalta, vaan 1950-luvulla muualta Vaasan seudulta siirrettyjä.

Pihalla oli myös kiva kaivonkatos, mutta sen iästä en saanut selvyyttä.

Aivan museon vieressä, Kauppiaskadun varrella, on muistomerkki paikalla, josta vuoden 1852 palo alkoi. Täällä ei syyllinen ollut "huolimaton piika" kuten Turussa, vaan krapulassa piippuaan markkinamatkalla sytytellyt vöyriläinen kauppias - toki piikojakin aluksi epäiltiin.

.