Ja jälleen kerran oli kevään arkeologisen kohokohdan aika.
Anna-Maria Niinikoski ja Kristiina Syrjäsuo esittelivät Turun kaupunginmuseon ja Turun Lasarettimuseon yhteishankkeena tehtyä selvitystä ihmisjäänteistä museokokoelmissa. Aiheeseen suhtaudutaan sensitiivisemmin kuin ennen, ja museokentällä selvästi kaivataan jonkinlaista linjausta, mitä työryhmä on nyt luomassa.
Jussi Kinnunen kertoi Turun tuomiokirkon ullakoiden laserkeilauksesta ja sen haasteista. Teknologia meni ymmärrykseni yli, mutta vaikuttavan suurta ja yksityiskohtaista visuaalista dataa näillä nykyajan laitteilla syntyy.
Tuomiokirkon parissa jatkoi Tanja Ratilainen, joka kertoi tornin toisessa kerroksessa olevasta huoneesta, josta on löytynyt käymälä eli latriini. Latriini oli sijainnut tornin pohjoisseinässä ja poistunut siten käytöstä kun Tarkk'ampujien kappeli rakennettiin. Perseenpyyhintätikku ja löydökset sitä itseään, jota näissä tapauksissa kutsutaan koproliiteiksi, vahvistivat rakennelman funktion. Olivatpa rotatkin ehtineet rakentaa sinne pesänsä, käyttäen aineksina tekstiili- ja papeririekaleita, edelliset ehkä hautavaatteista ja jälkimmäiset kirkossa sijainneesta kirjastosta/arkistosta järsittyjä. Huoneessa oli ollut myös tulisija, uuni tai takka, ehkä jopa öylättien paistamiseen? Huoneessa oli ollut useampi ikkunasyvennys penkkeineen (Turun linnan tapaan siis), joten oliko se ehkä aikoinaan tuomiokapitulin edustustila tai pyhiinvaeltajien majapaikka. Rapuja siellä ainakin oli löytyneiden saksien perusteella syöty.
Hanna-Maria Pellinen ja Petro Pesonen esittelivät Raision Mahittulaa, josta metallinetsijät löysivät viime vuonna satojen hopearahojen kätkön, ja arkeologinen kaivaus toi vielä 45 kolikkoa lisää - "rahaisa Raisio" on siis epiteettinsä veroinen, sen alueelta kun on tehty huomattavia rahalöytöjä jo aiempina vuosisatoina. Nyt löytyneet rahat ovat 1000-luvulta, nuorin v. 1075, ja pääosin ne ovat Saksan ja Alankomaiden alueelta, ja muiden löytöjen perusteella niiden kontekstina on rautakautinen asuinpaikka.
Metallinetsintä oli tuonut esiin myös Sauvon Hallelassa rautakautisia polttohautauskalmistoja, joita Jere Leppänen oli käynyt tutkimassa. Löydöt tehnyt henkilö oli myös kustantanut luupaloille C14-ajoituksen, joka vei 400-500-luvuille, kansainvaellusaikaan ja merovingiajan alkuun. Metallinetsintäharrastuksen ansiosta Sauvon tunnettujen rautakautisten kohteiden määrä on kolmessa vuodessa kolminkertaistunut ja kiinteiden muinaisjäännösten määrä kaksinkertaistunut.
Polttohautauskalmisto on myös Liedon Pettisissä, jossa viime vuonna pidettiin opetuskaivauksia jo kuudetta kesää Juha Ruohosen johdolla. Kesän yllätys oli ruumishautaus, korujen perusteella naisen. Pettinen on poikkeuksellisen laaja kalmisto, ollut käytössä n. 0-1050 jKr., ja sisältää monia eri polttohautaustapoja. Esiin on tullut runsaasti aseita, viime vuosina myös koruja. Tänä vuonna siellä kaivetaan toistaiseksi viimeisen kerran.
Jukka Luoto piti esitelmänsä Saaristomeren hylkyjen 3D-ontologiasta VR-lasit päässä, ja ilmeisesti yleisön piti nähdä sama kuin hänenkin. En tiedä, miltä se paikan päällä Turun linnassa vaikutti, mutta läppäriltä katsoen oli aika levotonta heilumista. Kävi kuitenkin ilmi, että fotogrammetrialla saa hyvinkin tarkkaa kuva hylyistä, ja kuulimme myös miten tunnistaa eri aikakausien hylkyjä rakenteiden yksityiskohdista. Suomen Meriarkeologisen Seuran sivut löytää täältä.
Kari Uotila, Nea Komulainen ja Jasmin Valkealahti esittelivät edustamansa Muuritutkimus Oy:n kaivauksia, joita on parhaillaankin käynnissä Turun linnan sisä- ja ulkopuolella. Linnankadulla antoisimmaksi on osoittautunut kaivausalue H, joka sijaitsee esilinnan koillistornin luona olevan suojatien alla. Keittiöastioiden sirpaleet ja luuaineksen laatu loivat ainakin itselleni mielikuvan, että heti linnan nurkalla on ollut tunkio, johon palvelusväki on kipannut Juhana herttuan ja muidenkin herrojen ruoantähteet. Linnankadulla on parimetriset kulttuurikerrokset sisältän mm. hyvin säilyneitä hirsirakenteita, ja hämmentävästi alimmat ovat nykyisen merenpinnan alapuolella. Ainahan talot pakkaavat Turun savessa vajoamaan, ja esilinna on ilmeisesti vienyt viereiset kulttuurikerroksetkin mukanaan. Linnan sisäpihalta oli löydetty pari nuolenkärkeä ja jo aiempien arkeologisukupolvien aikanaan esiinkaivamia paalutuksia. Keskustan kohteena esiteltiin Luostarin välikadun varrella sijaitsevan Wollin talon keskiaikaiset kellarit, jotka ovat auki yleisölle seuraavan kerran Vanhan kaupungin päivänä 13. kesäkuuta. Muuritutkimuksen sivut löytyvät täältä.
