Pommeja Maltalle

Jos oli viime tiistaina referoitu sotahistoriakirja kuivaa luettavaa, sitä ei voi sanoa James Hollandin teoksesta Fortress Malta: An Island Under Siege 1940-43. Holland on koonnut haastatteluista, päiväkirjoista ja muistelmista henkilögallerian, niin sotilaita kuin siviileitä, joiden elämää (ja joissain tapauksissa kuolemaa sodassa) kuvataan niin elävästi että välillä tekee mieli pyyhkiä päältään pommitusten nostattamaa kalkkikivipölyä kuten pommisuojistaan nousevia maltalaisia 75 vuotta sitten.

Maltaa pommitettiin ensimmäisen kerran Italian sodanjulistusta seuraavana päivänä 11. kesäkuuta 1940, ja seuraavan kolmen vuoden ajan saari sai kokea uskomattomat yli 3000 ilmahyökkäystä, mikä tekee siitä yhden toisen maailmansodan pommitetuimmista kohteista. Piirityksessäkin oli tosin vaiheensa. Ensimmäinen kovempi jakso koettiin kun Luftwaffen 10. lentoarmeijakunta ilmestyi Sisiliaan osana Mussolinille annettua hätäapua vuoden 1941 alussa. Kesällä Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon, ja lentoarmeijakunnan lähdettyä sinne koitti hieman helpompi kausi.

Vuonna 1942 koetti piirityksen kovin jakso, kun saarta moukaroitiin valmisteluna sen valtaamiselle. Invaasiota ei tullut, mutta lähellä nälkään nääntymistään Maltan varuskunta ja asukkaat joutuivat kaikkien huoltokuljetusten katkettua. Tuolloin saari sai myös brittiläisen Yrjönristin kunniamerkin, joka maan itsenäistyttyä on kuvattuna sen lipussa.

Joka tapauksessa näinä piirityksen vuosina saari niin sai kuin antoi iskuja. Sieltä operoineet lentokoneet ja sukellusveneet, joskus pinta-aluksetkin hyökkäsivät Pohjois-Afrikassa olevia akselivaltojen huoltokuljetuksia vastaan, ja kaikki Afrikan sotaretken tuntevat muistanevat miten menestys tässä korreloi sotatoimiin siellä.

James Hollandin kirja ilmestyi jo 2003, ja sen jälkeen mies näyttää kirjoittaneen koko joukon sotahistoriallisia kirjoja, samoin kuin sotaan liittyvää fiktiotakin.

Piirityksestä kertovassa Maltan sotamuseossa tuli käytyä 2012.

Vesi suihkuaa

Ensimmäisen Lontoon-matkamme hotellin lähellä sijaitsi yksi kaupungin kuuluisimmista palatseista, Somerset House. Sen pihalla suihkuaa vettä kaikkiaan 55:stä reiästä, vesipatsaiden korkeuden alinomaa vaihdellessa.

Ja kas, samanlainen, tosin vaatimattomampi vesinäytös tuli eteen Maltalla.

Liekö esikuvaa jälkimmäiseen haettu edellisestä? Onhan maltalaisilla lontoolaisten tapaan myös punaiset puhelinkopit ja postilaatikot, joskaan ei punaisia kaksikerroksisia busseja.

Toisaalta lienee niin, että tämä idea on voitu kopioida aika moneenkin paikkaan. Kertokaa jos tulee mieleen.

Maltan "karaattilikööriä"

Maltalla oli myynnissä monenlaisia liköörejä, ja mukaan valikoitui Ambrosia-merkkinen sysimusta johanneksenleipäpuulikööri (carob liqueur).  Leipäpuun hedelmien siemenet ovat tasakokoisia, ja siksi niitä käytettiin painonmittana. Tätä perua on timanttien painon mittaamiseen käytetty karaatti.

Kovasti salmiakkikossun näköistä tislettä, vaan ihan mietoa maultaan, prosenttejakin vain 21 %. Mainoksen mukaan tuote on Maltan pääsaaren viereisen Gozon leipäpuunhedelmistä ja yrteistä valmistettu.

Kuvassa näkyvä johanneksenleipäpuun hedelmä on peräisin Kreetalta, eikä liity tapaukseen.

Maltan sotamuseo

Pyhän Elmon linnoituksen alueella on Kansallinen sotamuseo (National War Museum), joka keskittyy ensimmäiseen ja varsinkin toiseen maailmansotaan, jolloin brittien sotilastukikohtana toiminut saari oli ankarien pommitusten kohteena. Akselivaltojen suunnitelmaa vallata Malta (Operaatio Herkules) ei kuitenkaan koskaan yritetty.

Kuten sanottu, myös ensimmäinen maailmansota käsitellään lyhyesti. Katossa Saksan keisarillisen laivaston sotalippu, jollainen muuten löytyy myös Turun museokeskuksen kokoelmista.

Italian julistaessa sodan saarella oli vain neljä Gloster Gladiator -hävittäjää. Kolme niistä saivat nimet Usko, Toivo ja Rakkaus, neljäs oli reservissä. Vuoden 1941 tammikuussa oli jäljellä oli enää tämä, Usko eli Faith, ja vaikka sekin sai lopulta siipeensä, on koneen runko säilynyt muistona sotavuosista.

Lentäjien asuja, oikealla Luftwaffen asepuku.

Brittien maavoimien

...ja laivaston sotilaspukuja.

Brittikypäröitä joka lähtöön.

Kenttälääkintä ja sotasairaalat.

Sotilasajoneuvoille kehitettiin Maltalla aivan uniikki naamiointimaalaus, rubble wall camouflage, jonka esikuvana olivat saaren kiviaidat ja rakennukset. Sen saivat pintaansa kuorma autot

...tykit (tässä Boforsin 40 mm ilmatorjuntatykki)

...ja moottoripyörät, niin sivuvaunulliset (Norton)

...kuin sivuvaunuttomat (Matchless).

Myös kypärät saivat tämän "kamon" pintaansa!

Vastustajan vermeet olivat saalista muualta Välimeren sotanäyttämöltä. Tässä näytteitä Pohjois-Afrikassa taistelleiden italialaisten ja saksalaisten sotilaspuvuista.

Saksalainen 37 mm panssarintorjuntatykki PaK 35/36.

Tässä toisesta kulmasta. Takana 47 mm pst-tykki Cannone da 47/32 M1935, itävaltalainen malli, jota valmistettiin lisenssillä Italiassa.

Italialaistykki on saalista sodan alusta. Teksti kertoi, että 96 kpl näitä modifioitiin vuonna 1942 Aleksandriassa ja lähetettiin vahvistuksina Maltan puolustajille. Saksalaistykki jäi liittoutuneiden käsiin Afrikan taisteluiden loputtua 1943.

Italialainen 75 mm kenttätykki Cannone da 75/27 M1911 oli jäänyt 51. Ylämaan divsioonan sotasaaliiksi Sisilian maihinnousun yhteydessä syksyllä 1943. Ja kas, samanlaisen olin nähnyt aikaisemmin Gardajärven rannalla Desenzanossa.

Akselivaltojen kalustoa päätyi Maltalle tietysti myös alasammuttuna. Siitä oli näytteillä Ju-87 Stukan moottori

...ja siivenkappaleita kattoon ripustettuna.

Jeepit tulivat Välimerelle amerikkalaisten mukana. Vitriinissä brittikommando ja aiemmin mainitun skottidivisioonan sotilas.

Olipa esillä suoranaisia kuriositeettejakin, kuten Eisenhowerin kävelykeppi

...ja Kuninkaallliseen laivastoon kuuluneen Charles Parisin autonrenkaista tehdyt sandaalit hänen sotavankeusajaltaan Japanissa 1942-45.

Museon kuuluisin esine olisi kai ollut se Yrjönristi, jonka kuningas Yrjö VI myönsi maltalaisille heidän sodassa osoittamastaan sankaruudesta, ja joka on kuvattuna Maltan lippuunkin. Mutta sen tietysti missasin. :-)

Suurmestarin palatsin ase- ja varuskokoelma

Suurmestarin palatsin ase- ja varuskamari Maltan Vallettassa jakautuu sisäänkäynnin luona kahteen osaan. Oikealla avautuu haarniskakokoelma.

Mukana on myös johanniittojen vastustajien eli osmanien ja barbareskien tyyliltään orientaalisia aseita ja varusteita.

Tässä jo länsimaisempaa varustusta.

 
Osa brigandiinihaarniskaa. Tämä tyyppi oli yleinen niin idässä kuin lännessä.

Pienoismalli Pyhän Elmon linnakkeesta, jonka kohtalosta 1565 oli puhe täällä.

Jalkaväen keihäsmiesmuodostelma.

Kypäriä oli vaikka millä mitalla, näiden malli on nimeltään burgonet.

Oma suosikkimallini morion oli ylenpalttisesti edustettuna.

Savoijilais- eli Totenkopf-kypärät lasketaan kai burgonetin alatyypiksi, ja olivat piirityksissä juoksuhautoja kaivavien sapöörien suosiossa. Aika veikeän näköisiä "naamoja".

Piirittäjille oli myös tuhdimmat haarniskat, tässä vielä sydämen kohdalta vahvistettuna, niin metallilla kuin kristillisin tunnuksin.

Suurmestari Alof de Wignacourtille kuulunut paraatihaarniska. Wignacourt toimi suurmestarina 1601-22 ja oli mesenaattina Caravaggiolle, joka maalasi hänestä muotokuvan. Haarniskan valmistajaksi mainittiin milanolainen Geronimo Spacini.

Takaisin sisääntuloaulaan ja sen vasemmalle puolelle, joka oli omistettu erilaisille aseille, niin käsiaseille...

...kuin järeämmällekin kalustolle.

 Pronssitykkeihin oli valettu ritarikunnan ja kulloisenkin suurmestarin vaakunat.

Tykkien nostamiseen vinttureiden avulla niihin on valettu "delfiineiksi" kutsutut rinkulat. Usein ne (jonkinlaista) delfiiniä muistuttivatkin...

...mutta yhtä hyvin myös leijonia tai muita eläinkunnan edustajia.

Takalataustykin panoskammioita...

...ja niiden käyttöohje.

 Takaaladattavia falconetteja.

Miten musketinkuulien "patruunat" valmistettiin ja miten niitä kuljetettiin, kerrotaan tässä.

Ilmakivääri keksittiin jo 1700-luvulla, silloin se näytti tällaiselta.

Pistimen varhaisin muoto 1600-luvulta. Se työnnettiin suoraan aseen piippuun (engl. plug bayonet) ja esti ampumisen. Asia korjaantui vuosisadan lopulla sokkapistimen (socket bayonet) myötä.

Erilaisia salkoaseita.

Kevyempää militariaa. Ritarikunnan risti prominentisti esillä näissäkin.

.