Ja taas on Turun keskiaikaisten markkinoiden perinteisen kuvakavalkadin aika.
Markkinat jatkuvat sunnuntaihin saakka.
perjantai 29. kesäkuuta 2018
torstai 28. kesäkuuta 2018
Juslenia muistoissamme
Niin monet ovat muistelleet ja kuvanneet purettavaksi joutunutta Jusleniaa, että pitihän sitä itsekin käydä katsomassa ja surutyötä tekemässä.
Purkukoneen (pölyn vähentämiseksi) vettä suihkuavat leuat rouskuttivat seiniä, joiden sisälle olin syksyllä 1982 tullut opiskelemaan taiteentutkimuksen ja kulttuurihistorian koulutusohjelmassa. Kulttuurihistorian oppiaine sijaitsi rakennuksen jo puretussa siivessä, nyt rusentuvassa osassa olivat ainakin arkeologian ja Suomen historian oppiaineet.
Koulutusohjelma oli tähdätty kuntien kulttuurisihteerien kouluttamiseen, mutta ne virat vei 1990-luvun lama ja itse päädyin museolaiseksi samaisina laman vuosina. Museoaineista opintoni koostuivatkin, joskin museologian suoritin jatko-opintoina vasta museon pätkätöitä painaessani. Taidehistoriaa ei 1982 vielä yliopistossa ollut, sitä olisi voinut lukea sivuaineena Åbo Akademissa. Heti taidehistorian opetuksen yliopistossa alettua suoritin siitä perus- ja aineopinnot, ja täytyypä niiden sanoa olleen työn kannalta hyödyllisimmät opinnot. Taidehistorian oppiaine ei tosin sijainnut Jusleniassa vaan siitä yliopistonmäen alarinteeseen sijainneissa puurakennuksissa.
1980-luvulla Juslenia ei vielä ollut niin huonoon kuntoon kauhtunut kuin myöhemmät opiskelijasukupolvet sen muistavat. Verisen ja meluisan kesätyön (teurastamo) jälkeen Juslenian akateeminen rauha ja hiljaisuus oli syksyn tullen mitä tervetulleinta. Varsinainen sokkelikkohan se oli, ja vasta nyt somekommentoinnista tajusin että 1970-luvun energiakriisin aikana rakennettuna sen katot olivat niin matalalla kuin olivat, ja estivät rakennuksen modernisoinnin nyt.
Monilla tuntuu olleen muistoja sen seminaarikirjastojen lukusalin kopperoista, mutta itse muistan vain sen miten tenttiin lukiessa suurin piirtein kaikki muut kirjaston kirjat kiinnostivat enemmän. Tulipa ne muidenkin aineiden seminaarikirjastot koluttua, ja ihmeteltyä massiivisia julkaisusarjoja kuten klassillisesta filologiasta löytynyttä oranssikantista Hawaijin yliopiston klassillisen arkeologian sarjaa.
Humanistiset aineet ovat Jusleniasta hajaantuneet mikä minnekin, ja tilalle tulee nyt luonnontieteilijöitä, sillä paikalle nousee Åbo Akademin ja Turun yliopiston yhteinen kemianrakennus. Epäilemättä paras ratkaisu, mutta kyllähän tuolla mäellä tuntui kuin osa omaa nuoruutta olisi rouhittu jäljettömiin.
Purkukoneen (pölyn vähentämiseksi) vettä suihkuavat leuat rouskuttivat seiniä, joiden sisälle olin syksyllä 1982 tullut opiskelemaan taiteentutkimuksen ja kulttuurihistorian koulutusohjelmassa. Kulttuurihistorian oppiaine sijaitsi rakennuksen jo puretussa siivessä, nyt rusentuvassa osassa olivat ainakin arkeologian ja Suomen historian oppiaineet.
Koulutusohjelma oli tähdätty kuntien kulttuurisihteerien kouluttamiseen, mutta ne virat vei 1990-luvun lama ja itse päädyin museolaiseksi samaisina laman vuosina. Museoaineista opintoni koostuivatkin, joskin museologian suoritin jatko-opintoina vasta museon pätkätöitä painaessani. Taidehistoriaa ei 1982 vielä yliopistossa ollut, sitä olisi voinut lukea sivuaineena Åbo Akademissa. Heti taidehistorian opetuksen yliopistossa alettua suoritin siitä perus- ja aineopinnot, ja täytyypä niiden sanoa olleen työn kannalta hyödyllisimmät opinnot. Taidehistorian oppiaine ei tosin sijainnut Jusleniassa vaan siitä yliopistonmäen alarinteeseen sijainneissa puurakennuksissa.
1980-luvulla Juslenia ei vielä ollut niin huonoon kuntoon kauhtunut kuin myöhemmät opiskelijasukupolvet sen muistavat. Verisen ja meluisan kesätyön (teurastamo) jälkeen Juslenian akateeminen rauha ja hiljaisuus oli syksyn tullen mitä tervetulleinta. Varsinainen sokkelikkohan se oli, ja vasta nyt somekommentoinnista tajusin että 1970-luvun energiakriisin aikana rakennettuna sen katot olivat niin matalalla kuin olivat, ja estivät rakennuksen modernisoinnin nyt.
Monilla tuntuu olleen muistoja sen seminaarikirjastojen lukusalin kopperoista, mutta itse muistan vain sen miten tenttiin lukiessa suurin piirtein kaikki muut kirjaston kirjat kiinnostivat enemmän. Tulipa ne muidenkin aineiden seminaarikirjastot koluttua, ja ihmeteltyä massiivisia julkaisusarjoja kuten klassillisesta filologiasta löytynyttä oranssikantista Hawaijin yliopiston klassillisen arkeologian sarjaa.
Humanistiset aineet ovat Jusleniasta hajaantuneet mikä minnekin, ja tilalle tulee nyt luonnontieteilijöitä, sillä paikalle nousee Åbo Akademin ja Turun yliopiston yhteinen kemianrakennus. Epäilemättä paras ratkaisu, mutta kyllähän tuolla mäellä tuntui kuin osa omaa nuoruutta olisi rouhittu jäljettömiin.
tiistai 26. kesäkuuta 2018
Muistoja Viron vapaussodasta
Turun museokeskuksen vapaussodan muistojen erikoiskokoelmassa tämän puna-armeijan kokardin lahjoittajaksi kerrotaan vänrikki Eero Vuorinen, ja taustaksi seuraavaa:
Ett märke från en bolschevik mössa (en röd stjerna med emblem i guld färg) tagen af fänrik Eero Vuorinen, då han deltog i Estlands frihetskrig i Kalms regemente.Viron vapaussota alkoi ensimmäisen maailmansodan päätyttyä, ja saksalaisten jouduttua vetäytymään idässä valtaamiltaan alueilta. Virolaiset kävivät taisteluja sekä puna-armeijaa että saksalaisia vapaajoukkoja vastaan. Suomesta avuksi tuli kaksikin joukko-osastoa, joista jälkimmäistä johti aiemmin Suomen sisällissodassa kyseenalaista mainetta saavutta virolainen Hans Kalm. Tuossa Pohjan Poikina tunnetussa osastossa oli mukana myös vänrikki Vuorinen.
Löysin taannoin Maarian kirkon viereltä hautakiven, joka kuuluu Viron vapaussodassa taistelleelle Urho Vuorelle. Kivessä on Pohjan Poikien tunnus, jääkarhunpää.
Suomalaisvääpelin kerrotaan kaatuneen lokakuussa 1919 Pihkovan rintamalla. Molemmat suomalaisosastot oli tuolloin jo lakkautettu, joten ehkä hän jatkoi taistelua suoraan Viron armeijan riveissä.
sunnuntai 24. kesäkuuta 2018
Juhannusristeily Naantaliin
Juhannuspäivän risteily Naantaliin tehtiin viimeksi neljä vuotta sitten, ja nyt taas. (Edelliskesän juhannusaatto meni Luxemburgissa.)
Ukko-Pekalle oli sitten viime reissun tullut näyttö jolta saattoi katsella mäntien jyskettä suorana lähetyksenä.
Jälleen, ties monennenko kerran, liukuivat Aurajoen suun tutut näkymät ohi.
Mutta yksi oli joukosta pois: Sigyn.
Se oli siirtynyt vähän matkan päähän, Ruissalon telakalle, vuosia kestävään remonttiin.
Uudempi nähtävyys oli Pernon telakan entistä suurempi pukkinosturi.
Naantalista Luonnonmaalle vievä vanha Ukko-Pekan silta näytti menneen remonttiin.
Perillä oli edessä tuttu näkymä.
Kirkosta enemmän toiste, joten tämä postaus lähestyykin loppuaan, sillä ruokailun ja kesäisen hengailun lisäksi tuli kuvattua oikeastaan vain tätä lähellä Kailon saaren (ts. Muumimaailman) siltaa sijaitsevaa näköalapaviljonkia.
Niin monta kertaa kuin tornin kulmilla onkin tullut pyörittyä, huomasimme vasta nyt sen juurella olevan rautaisen rakenteen jäännökset. Ehkä senkin salaisuus vielä joskus selviää.
Ennen paluumatkaa kävi vielä ilmi että nelokoptereiden lentokieltoalue kattaa sekä presidentin kesäasunnon että Muumimaailman.
.
Ukko-Pekalle oli sitten viime reissun tullut näyttö jolta saattoi katsella mäntien jyskettä suorana lähetyksenä.
Jälleen, ties monennenko kerran, liukuivat Aurajoen suun tutut näkymät ohi.
Mutta yksi oli joukosta pois: Sigyn.
Se oli siirtynyt vähän matkan päähän, Ruissalon telakalle, vuosia kestävään remonttiin.
Uudempi nähtävyys oli Pernon telakan entistä suurempi pukkinosturi.
Naantalista Luonnonmaalle vievä vanha Ukko-Pekan silta näytti menneen remonttiin.
Perillä oli edessä tuttu näkymä.
Kirkosta enemmän toiste, joten tämä postaus lähestyykin loppuaan, sillä ruokailun ja kesäisen hengailun lisäksi tuli kuvattua oikeastaan vain tätä lähellä Kailon saaren (ts. Muumimaailman) siltaa sijaitsevaa näköalapaviljonkia.
Niin monta kertaa kuin tornin kulmilla onkin tullut pyörittyä, huomasimme vasta nyt sen juurella olevan rautaisen rakenteen jäännökset. Ehkä senkin salaisuus vielä joskus selviää.
Ennen paluumatkaa kävi vielä ilmi että nelokoptereiden lentokieltoalue kattaa sekä presidentin kesäasunnon että Muumimaailman.
.
perjantai 1. kesäkuuta 2018
Apteekkimuseo ja Qwenselin talo avautuu kesäkauteen
AQ (kuten nimi nyt tiivistettynä kuuluu) avautuu tänään yleisölle, uudistuneena pihan kalustusta myöten.
Sisäänkäynti on siirtynyt rantakadulta sisäpihalle. Poissa on pari entistä apteekki-interiööriä, tilalla nyt asiakaspalvelutiloja (kaikki kuvat viime viikolla vielä rakentamisen aikana otettuja)...
ja museokauppa...
sekä entisen ns. Lydmanin kokoelmahuoneen tilalle tullut johdantonäyttely, joka esittelee sekä apteekkimuseon että Qwenselin säätyläiskodin, ja ajallisesti sijoittuu 1700- ja 1800-lukujen vaihteeseen: valistuksen, vallankumouksen ja romantiikan aikakausiin (joillekin voi tulla mieleen myös Anno 1790). Seinää koristaa taloa tuolloin asuttanut Pippingien perhe, ikkunoista avautuu samanaikainen näkymä.
Uudistunut on myös entisellään pysynyt osa perinteikästä näyttelyä. Johan Josef Pipping aateloitiin 1812 nimellä Pippingsköld. Kirjoituspöydällä on hänen tunnuksekseen ottamansa vaakuna.
Ja missäs muualla Turussa kuin apteekkimuseossa voisi nähdä aitoa muumiota, lääkkeeksikin käytettyä...
ja krokotiilin, apteekkien tunnus jo renessanssista lähtien, Niilin ja siten Egyptin ja sen muinaisen viisauden symboli.
Ja ne vanhojen apteekkien salaperäiset tuoksut, niitä voivat pienet kävijät nuuhkia herbahuoneen kansien alta.
Avajaisviikonloppuna 1.-3.6. Apteekkimuseoon ja Qwenselin taloon on vapaa pääsy.
Sisäänkäynti on siirtynyt rantakadulta sisäpihalle. Poissa on pari entistä apteekki-interiööriä, tilalla nyt asiakaspalvelutiloja (kaikki kuvat viime viikolla vielä rakentamisen aikana otettuja)...
ja museokauppa...
sekä entisen ns. Lydmanin kokoelmahuoneen tilalle tullut johdantonäyttely, joka esittelee sekä apteekkimuseon että Qwenselin säätyläiskodin, ja ajallisesti sijoittuu 1700- ja 1800-lukujen vaihteeseen: valistuksen, vallankumouksen ja romantiikan aikakausiin (joillekin voi tulla mieleen myös Anno 1790). Seinää koristaa taloa tuolloin asuttanut Pippingien perhe, ikkunoista avautuu samanaikainen näkymä.
Uudistunut on myös entisellään pysynyt osa perinteikästä näyttelyä. Johan Josef Pipping aateloitiin 1812 nimellä Pippingsköld. Kirjoituspöydällä on hänen tunnuksekseen ottamansa vaakuna.
Ja missäs muualla Turussa kuin apteekkimuseossa voisi nähdä aitoa muumiota, lääkkeeksikin käytettyä...
ja krokotiilin, apteekkien tunnus jo renessanssista lähtien, Niilin ja siten Egyptin ja sen muinaisen viisauden symboli.
Ja ne vanhojen apteekkien salaperäiset tuoksut, niitä voivat pienet kävijät nuuhkia herbahuoneen kansien alta.
Avajaisviikonloppuna 1.-3.6. Apteekkimuseoon ja Qwenselin taloon on vapaa pääsy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)