Kesäkuisen matkan teemana oli käydä läpi kaikki Benelux-maat. Niistä pienin, Luxemburgin suurherttuakunta, kuitattiin päiväretkellä. Junamatka Brysselistä kesti kolme tuntia. Perillä kävi ilmi että Luxemburgin samanniminen pääkaupunki on ahtautunut vuorten ympäröimän jokirotkon rinteisiin.
Vanhankaupungin keskusta on heti asemalta tullessa sillan takana joenuoman niemekkeessä, jonka kärjessä on oikeuslaitoksen hallussa oleva rakennuskokonaisuus, Cité judiciaire.
Toden sanoakseni kaupungin vanha keskusta oli aika mitäänsanomaton, ja äkkiä kierretty.
Ehkä sekin jotain kertoo että kuuluisan ranskalaisen näytelmäkirjailijan viikon visiitti 1687 oli arvioitu muistolaatan arvoiseksi.
Satuimme Luxemburgiin 23. kesäkuuta joka oli, paitsi tuolloin juhannusaatto, myös maan kansallispäivä. Liput liehuivat (lippuhan on muutoin sama kuin Alankomailla mutta sininen raita selvästi vaaleampi)...
sotilasajoneuvot huristivat paraatiin (jota tosin ei pidetty alueella jolla liikuimme)...
ja silmäätekevät kokoontuivat juhlajumalanpalvelukseen tuomiokirkkoon.
Näköalapaikalta bongattiin vielä obeliski...
joka oli kuten odottaa sopikin omistettu maailmansodille joista kumpikin kulki suurherttuakunnan yli.
Näköalapaikan luota pääsi portaita alas muurien juurelle...
kiertelemään puistoa...
ja katsomaan keskustaan vievää siltaa alhaalta käsin.
Kaupungin taidemuseo oli kansallispäivän johdosta kiinni, mutta pari muuta nähtävyyttä auki, niistä toiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti