Päällimmäisenä, maan päällä ja alla, on rakenteita paikalla olleesta keskiaikaisesta linnasta.
Käytävät on louhittu pehmeään kalkkikiveen, mutta työtä on ollut paljon, sillä käytävää on kuulemma 23 kilometriä. Sen kyllä helposti uskoo, ne tuntuvat jatkuvan joka suuntaan, ja aina syvemmälle ja syvemmälle. Valaistuja ja siistejä, mutta sanotaanko että ei ehkä klaustrofobisen paikka.
Tykkejä kerrotaan 50 kpl, muutama vielä esilläkin, ja varuskuntaa 1200 miestä.
Rotkon yli keskustaan johtava silta oli valmistunut samoihin aikoihin, 1735.
Useimmissa ampuma-aukoissa ei tykkiä ollut, sen sijaan kaikista, ja kallion laelta linnan raunioilta, oli hulppea näköala Alzette-joen laaksoon.
Laella oli myös kiekko, jossa muistutettiin Luxemburgin kaupungin alun juontuvan vuoteen 963 jolloin Siegfried Lorrainelainen valtasi paikalla olleen linnan nimeltä Rocher du Bock.
Kiekon reunalta saattoi laskeskella etäisyyttä Turkuun, Tukholman ja Helsingin puolivälissä.
Jollain tavalla mieleen tuli Suomenlinnan käytävät ja kasematit, ja samalta vuosisadaltahan nämäkin olivat. Mielenkiintoinen kokemus vaikka alimpiin kerroksiin ja kapeimpiin käytäviin ei huvittanutkaan laittautua.
2 kommenttia:
Kari, ensimmäisessä maailmansodassa rakennettiin runsaasti casematteja Pariisin pohjoispuolella, jossa käytiin asemasotaa ja porukkaa kaatui enemmän kuin paljon. Tästä voi nomeasti lukaista esim. Wikipedian artikkelista https://fr.wikipedia.org/wiki/Bataille_du_Chemin_des_Dames.
Se oli aikoinaan todella merkittävä kokemus kun kävin niihin tutustumassa.
Chemin des Dames oli osa Nivelle-offensiivia, jonka tappiot saivat Ranskan armeijan kapinaan ja kieltäytymään jatkamasta hyökkäystä.
Lähetä kommentti