lauantai 30. huhtikuuta 2011
perjantai 29. huhtikuuta 2011
Häävalmisteluja Lontoossa
Tänään ne vihdoin ovat, Williamin ja Katen häät. Viikko sitten valmistelut olivat täydessä käynnissä ja Union Jackit liehuivat jo kaduilla. Buckinghamin palatsin edessä rakenneltiin täyttä päätä:
Mitään hääkrääsää emme matkamuistoksi ostaneet, mutta toivotan silti onnea hääparille ja kaikille briteille. Britit ovat saaneen tänään vapaapäivän ja kun ensi maanantai on toukokuun ensimmäisenä maanantaina samalla bank holiday, on heillä nyt neljän päivän kevätvapaa - ja mikäs sen hauskempaa!
torstai 28. huhtikuuta 2011
Kreetan suurmiehiä
Bussin tuotua meidät Knossoksesta Iraklionin keskustaan vastassa oli kovasti Leninin näköinen mies.
Vaan eihän se tietenkään Uljanov ollut, vaan Elefthérios Venizélos, tässä hieman värikkäämpänä näköisteoksena Madame Tussaudin vahakabinetissa Lontoossa.
Venizelos oli kreetalaissyntynyt poliitikko, joka teki pitkän uran Kreikan politiikassa. Suuria käännekohtia riitti: Kreetan vapautuminen turkkilaisvallasta ja yhdistyminen (enosis) Kreikkaan, Balkanin sodat sekä ensimmäinen maailmansota, jossa Venizelos johti ententemielistä ryhmittymää kuninkaan ollessa saksalaissukuisena keskusvaltoihin päin kallellaan. Kreikan uudempi historia ei minulle kauhean tuttua ole, mutta ilmeisesti Venizeloksen asema maan historiassa hipoo sitä, mikä Turkissa on Kemal Atatürkillä.
Kreetalla syntyi myös yksi Espanjan renessanssiajan kuuluisimpia taiteilijoita, Doménikos Theotokópoulos, tunnettu nimellä "Kreikkalainen" - El Greco. Tässä miehen pysti sävy sävyyn olevine puluineen.
Iraklionista tarttui museon ja venetsialaislinnakkeen lisäksi perin vähän kameralle. Kovin talviteloillaan oli mm. Fontana Morosini, vuonna 1628 valmistunut suihkulähde (sijaitsi muuten Venizelokselle omistetulla aukiolla)
Nykyään tuolla enosiksella muuten tarkoitetaan Kyproksen yhdistymistä Kreikkaan. Kun myöhemmin ajelimme ympäri Kyprosta, näki Kyproksen lippuja vain yhdessä EU:n lipun kanssa erinäisten julkisten rakennusten edessä. Jos lippu muualla liehui, oli se poikkeuksetta Kreikan lippu. Eräänlainen kannanotto kai sekin.
Vaan eihän se tietenkään Uljanov ollut, vaan Elefthérios Venizélos, tässä hieman värikkäämpänä näköisteoksena Madame Tussaudin vahakabinetissa Lontoossa.
Venizelos oli kreetalaissyntynyt poliitikko, joka teki pitkän uran Kreikan politiikassa. Suuria käännekohtia riitti: Kreetan vapautuminen turkkilaisvallasta ja yhdistyminen (enosis) Kreikkaan, Balkanin sodat sekä ensimmäinen maailmansota, jossa Venizelos johti ententemielistä ryhmittymää kuninkaan ollessa saksalaissukuisena keskusvaltoihin päin kallellaan. Kreikan uudempi historia ei minulle kauhean tuttua ole, mutta ilmeisesti Venizeloksen asema maan historiassa hipoo sitä, mikä Turkissa on Kemal Atatürkillä.
Kreetalla syntyi myös yksi Espanjan renessanssiajan kuuluisimpia taiteilijoita, Doménikos Theotokópoulos, tunnettu nimellä "Kreikkalainen" - El Greco. Tässä miehen pysti sävy sävyyn olevine puluineen.
Iraklionista tarttui museon ja venetsialaislinnakkeen lisäksi perin vähän kameralle. Kovin talviteloillaan oli mm. Fontana Morosini, vuonna 1628 valmistunut suihkulähde (sijaitsi muuten Venizelokselle omistetulla aukiolla)
Nykyään tuolla enosiksella muuten tarkoitetaan Kyproksen yhdistymistä Kreikkaan. Kun myöhemmin ajelimme ympäri Kyprosta, näki Kyproksen lippuja vain yhdessä EU:n lipun kanssa erinäisten julkisten rakennusten edessä. Jos lippu muualla liehui, oli se poikkeuksetta Kreikan lippu. Eräänlainen kannanotto kai sekin.
keskiviikko 27. huhtikuuta 2011
Iraklionin venetsialainen linnake
Kreetan saaren pääkaupunki Iraklion tunnetaan myös nimillä Heraklion ja Herakleion ja kreikaksi Ηράκλειο - tarusankari Herakleen mukaan siis. Venetsilaisten saatua Kreetan hallintaansa neljännen ristiretken aikoihin 1204 sen nimeksi tuli Candia. Kaupunki linnoitettiin ja sataman suulle rakennettiin vuosina 1523-50 Rocca al Maren linnoitus, jonka nimi taitaa olla suomalaisille tutumpi Tallinnan satamasta. Linnoitteet joutuivat koetteelle ottomaaneja vastaan käydyssä sodassa, jossa Candiaa piiritettiin yli kaksi vuosikymmentä, 1648-1669. Lopulta kaupunki kukistui ja turkkilaisvaltaa kesti 1800-luvulle saakka.
Linnake sijaitsee aalllonmurtajalla, tässä nähtynä maalta käsin.
Vilkaisu vasemmalle, merenpuoleiselle sivulle.
Pääpostin yläpuolella oli Venetsian tunnus, Pyhän Markuksen leijona, kuvaushetkellä entisöinnin alaisena.
Leijonan oikealla puolen oli seinään uponneita tykinkuulia muistona piirityksestä, aitojako vai ei, en osaa sanoa.
Sitten sisään, pääsylippu maksoi vain 2 € aikuiselta. Sisätilat olivat varsin autiot...
...mutta ammuksia oli vielä jemmassa pahan päivän varalle, vieläpä useaa eri kaliiperia. Paha vain että tykkejä ei näkynyt missään.
Joten ylös valleille, joiden sisäpiha näytti kattoikkunoineen melko hauskalta.
Hiekkakivestä saattoi bongata fossiileja.
Tähystystorni uloimmassa kulmassa.
Näkymä aallonmurtajalle, joka jatkui hyvän matkaa eteenpäin sataman suojaksi.
Näkymä matkustajasatamaan päin. Kristina Katarina jää punavalkoisen kreikkalaislaivan taakse.
Tällä puolen on restaurointitöitä muureihin luvassa.
Hieman paremmassa kunnossa olevaa muurin osaa. Keskellä pilkottava valkoinen kalkkikivenpala kuuluu linnakkeen toiseen Markuksen leijonaan.
Kurkistus muurinsakaroiden välistä rannalle päin.
Näkymä pienvenesatamaan, taustalla venetsilaisten rakennuttamat arsenaalit eli kaleeritelakat.
Ja sitten ulos, jossa odotti pahasti ruostunut ankkuri.
Viimeinen silmäys linnakkeeseen, kuvassa näkyy myös aiemmin mainitsemani toinen leijona.
Hauskaa kyllä, ostimme paluulentoa odotellessa Iraklionin lentokentän myymälästä palapelin, jonka aiheena oli lähes sama näkymä!
Lopuksi pari kuvaa noista rannan arsenaaleista.
.
Linnake sijaitsee aalllonmurtajalla, tässä nähtynä maalta käsin.
Vilkaisu vasemmalle, merenpuoleiselle sivulle.
Pääpostin yläpuolella oli Venetsian tunnus, Pyhän Markuksen leijona, kuvaushetkellä entisöinnin alaisena.
Leijonan oikealla puolen oli seinään uponneita tykinkuulia muistona piirityksestä, aitojako vai ei, en osaa sanoa.
Sitten sisään, pääsylippu maksoi vain 2 € aikuiselta. Sisätilat olivat varsin autiot...
...mutta ammuksia oli vielä jemmassa pahan päivän varalle, vieläpä useaa eri kaliiperia. Paha vain että tykkejä ei näkynyt missään.
Joten ylös valleille, joiden sisäpiha näytti kattoikkunoineen melko hauskalta.
Hiekkakivestä saattoi bongata fossiileja.
Tähystystorni uloimmassa kulmassa.
Näkymä aallonmurtajalle, joka jatkui hyvän matkaa eteenpäin sataman suojaksi.
Näkymä matkustajasatamaan päin. Kristina Katarina jää punavalkoisen kreikkalaislaivan taakse.
Tällä puolen on restaurointitöitä muureihin luvassa.
Hieman paremmassa kunnossa olevaa muurin osaa. Keskellä pilkottava valkoinen kalkkikivenpala kuuluu linnakkeen toiseen Markuksen leijonaan.
Kurkistus muurinsakaroiden välistä rannalle päin.
Näkymä pienvenesatamaan, taustalla venetsilaisten rakennuttamat arsenaalit eli kaleeritelakat.
Ja sitten ulos, jossa odotti pahasti ruostunut ankkuri.
Viimeinen silmäys linnakkeeseen, kuvassa näkyy myös aiemmin mainitsemani toinen leijona.
Hauskaa kyllä, ostimme paluulentoa odotellessa Iraklionin lentokentän myymälästä palapelin, jonka aiheena oli lähes sama näkymä!
Lopuksi pari kuvaa noista rannan arsenaaleista.
.
tiistai 26. huhtikuuta 2011
Pääsiäinen Lontoossa
Jälleen matkoilla! Tällä kertaa kohteena Lontoo, jossa vietimme 4 yötä Swissôtel The Howardissa Thamesin rannalla. Kolmeen kokonaiseen päivään saimme mahtumaan maailmanpyörä London Eyen, Imperial War Museumin, Somerset Housen, Towerin linnan, kauhutalo London Dungeonin, British Museumin, Wallace Collectionin, Sea Lifen ja Madame Tussaudin. Totta puhuen kaikki eivät käyneet kaikissa, vaan esim. itse vaeltaessani neljä tuntia British Museumissa muu perhe vieraili Sea Lifessa, ja kun jatkoin matkaani Wallace Collectioniin he ajelivat toista tuntia sightseeingbussilla ennen kuin tiemme taas yhtyivät Tussaudin vahakabinetin ovella.
Lisäksi ehdittiin kävellä paarustaa melko lailla, mm. Buckinghamin palatsin edustalle (jonka edustalle rakenneltiin jotain ilmeisesti kuninkaallisia häitä silmällä pitäen), Saint James Parkiin ja Whitehallliin ratsukaartin vahdinvaihtoa katsomaan. Viimeksi mainittu kesti tosin niin kauan, että lähdimme kesken pois, lämpötila paraatiaukiolla kun nousi sangen korkeaksi. Kehnosta säästään kuulussa maassa oli todella kesäisen lämmintä, yli +25C.
Museot olivat yleensä maksuttomia, mutta "kaupallisista" nähtävyyksistä sai sitten maksaa senkin edestä. Niin, ja jos haluaa upottaa huomattavan määrän puntia illalliseensa, kannattaa istahtaa Covent Gardenin kauppahallin edustan ulkoilmaravintolaan... Toisaalta taas matkaopas oli varoitellut taksilla ajelun kalleudesta, mutta kun viimeisenä iltana sadekuuron takia jouduimme siihen turvautumaan päästäksemme Sohosta hotellille, tuli matkalle hintaa vain 10 £ - mihin Turussa pääsisi lauantai-iltana 12 eurolla?
Palataan Lontoon tunnelmiin myöhemmin enemmän.
tiistai 19. huhtikuuta 2011
Arma 2011 hankintoja
Terry Ganderin Machine Guns, melko vaatimaton konekivääreiden historiikki. Mustavalkoinen kuvitus, ei kuvia kaikista esitellyistä aseista, ei myöskään aseiden rakenteista eikä minkäänlaista kirjallisuusluetteloa.
Color Treasury of Firearms (tai sitten Firearms - The History of Guns, nimi on kannessa eri kuin nimiölehdellä!) on italiasta englannettu antiikkiaseiden lyhyt historiikki kuvitettuna hienoin vanhoin asein. Julkaistu 1972.
Blanke Waffen, edellisen kaltainen coffee table book, tällä kertaa miekoista. Historiaosuus pidempi. Saksannettu ranskasta 1974.
Color Treasury of Firearms (tai sitten Firearms - The History of Guns, nimi on kannessa eri kuin nimiölehdellä!) on italiasta englannettu antiikkiaseiden lyhyt historiikki kuvitettuna hienoin vanhoin asein. Julkaistu 1972.
Blanke Waffen, edellisen kaltainen coffee table book, tällä kertaa miekoista. Historiaosuus pidempi. Saksannettu ranskasta 1974.
sunnuntai 17. huhtikuuta 2011
Knossos, osa II
Knossoksen itäsiivessä sijaitsivat kuninkaalliset asuintilat. Portaikoista tuli mielleyhtymä Mesoamerikan porraspyramideihin. Vasemmalla kuninkaallisen henkivartioväen tiloja.
Mukavuuksiin kuului juokseva vesi, tässä restauroituja kouruja.
Alempana näytti olevan jotain kiinnostavaa, nimittäin "kuningattaren megaron".
Lisää ennallistettua "puuta"...
...ja sen takana upea delfiinifresko, kopio toki sekin. Ainoat Välimerellä näkemämme delfiinit kuitenkin.
Pylväikköä löytyi myös mustana, tässä osana kuninkaan megaronia.
Näkymä kuninkaan megaroniin ei ollut kaksinen.
Mutta ruukut olivat komeita!
Josain alhaalla puiden takana oli tiemmä ollut se kenttä, jossa hypittin härkien yli.
Pohjoisen pilarihallin lattiaa.
Knossoksessa oli myös teatteri, jonka katsomossa seisomapaikkoja n. 500 hengelle.
Teatterilta lähti kuninkaallinen tie, yksi Euroopan vanhimpia.
Knossoksesta palattiin Iraklioniin, jonka maineikas arkeologinen museo oli auki vain osittain, mutta monet hitit olivat esillä. Oli kultaa, hopeaa ja pronssia...
...veikeitä maljakoita...
...pronssisia aseita...
...ja mustekalamaljakko. Jotenkin olen aina tykännyt tästä.
Mustekalaa oli myös kivisenä.
Nurkassa oli jättimäinen labrys (parikin itse asiassa).
Käärmejumalatar näytti jotenkin pieneltä, senhän näkee kuvissa aina ilman mitään viittausta mittasuhteisiin.
Sama koski "härkähyppyä", sen oli aina mieltänyt seinänkokoiseksi, mutta kuten Wikipedia tietää, sen korkeus on vain 78,2 cm.
Onnistunut kuva rhytonista (eräänlainen juoma-astia)...
...ja vähemmän onnistunut Faistoksen kiekosta. Parempi kuva täällä.
Niin, mitä siinä oikein lukee, sitäpä sietää pohtia. Kiekko löydettiin v. 1908 ja on säilyttänyt mysteerinsä jo yli vuosisadan ajan. Mukana ollut aktiivinen Aku Ankan lukija kertoi kiekon paljastuneen taannoisessa seikkailussa pyykkilistaksi...
Lopuksi vielä kultakahvaisia pronssimiekkoja...
...ja villikarjun syöksyhampaista tehty kypärä, enemmänkin mykeneläisestä kulttuurista (ja Osprey-ennallistuksista) tuttu.
Loppukevennyksenä kuva museon kadunpuoleisesta muurista - heksejähän siinä taas, kuten Bomarsundissa!
.
Mukavuuksiin kuului juokseva vesi, tässä restauroituja kouruja.
Alempana näytti olevan jotain kiinnostavaa, nimittäin "kuningattaren megaron".
Lisää ennallistettua "puuta"...
...ja sen takana upea delfiinifresko, kopio toki sekin. Ainoat Välimerellä näkemämme delfiinit kuitenkin.
Pylväikköä löytyi myös mustana, tässä osana kuninkaan megaronia.
Näkymä kuninkaan megaroniin ei ollut kaksinen.
Mutta ruukut olivat komeita!
Pohjoisen pilarihallin lattiaa.
Knossoksessa oli myös teatteri, jonka katsomossa seisomapaikkoja n. 500 hengelle.
Teatterilta lähti kuninkaallinen tie, yksi Euroopan vanhimpia.
Knossoksesta palattiin Iraklioniin, jonka maineikas arkeologinen museo oli auki vain osittain, mutta monet hitit olivat esillä. Oli kultaa, hopeaa ja pronssia...
...veikeitä maljakoita...
...pronssisia aseita...
...ja mustekalamaljakko. Jotenkin olen aina tykännyt tästä.
Mustekalaa oli myös kivisenä.
Nurkassa oli jättimäinen labrys (parikin itse asiassa).
Käärmejumalatar näytti jotenkin pieneltä, senhän näkee kuvissa aina ilman mitään viittausta mittasuhteisiin.
Onnistunut kuva rhytonista (eräänlainen juoma-astia)...
...ja vähemmän onnistunut Faistoksen kiekosta. Parempi kuva täällä.
Niin, mitä siinä oikein lukee, sitäpä sietää pohtia. Kiekko löydettiin v. 1908 ja on säilyttänyt mysteerinsä jo yli vuosisadan ajan. Mukana ollut aktiivinen Aku Ankan lukija kertoi kiekon paljastuneen taannoisessa seikkailussa pyykkilistaksi...
Lopuksi vielä kultakahvaisia pronssimiekkoja...
...ja villikarjun syöksyhampaista tehty kypärä, enemmänkin mykeneläisestä kulttuurista (ja Osprey-ennallistuksista) tuttu.
Loppukevennyksenä kuva museon kadunpuoleisesta muurista - heksejähän siinä taas, kuten Bomarsundissa!
.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)