perjantai 25. tammikuuta 2019

Piipahdus 1500- ja 1600-luvuille


Turun yliopistossa järjestettiin 24.-25.1. 1500- ja 1600-lukujen tutkimuksen päivät, jotka osuivat torstaille ja perjantaille, työpäiville siis, ja kun duunitkin täytyi hoitaa, jäi osallistuminen osaltani fragmentaariseksi. Tässä nyt kuitenkin muutama muistikuva, ja paikalla olleet bloggarit raportoinevat tarkemmin.

Tapahtuma alkoi paneelikeskustelulla tai talk showlla, jonka poikkitieteelliseen raatiin osallistui mm. musiikkitieteilijä ja geneetikko. Parhaiten mieleen jäi Kaarle Wirran huomautus omasta tutkimusaiheestaan, tervakomppanioista ja niiden voittojen päätymisestä Amsterdamiin. Tämä siitä syystä että esitellessämme taannoin Muutama sananen naisista -näyttelyn tähtiesine-ehdokkaita asiakasraadille kävi ilmi miten monet niistä oluvat ainakin mahdollisesti alankomaalaista alkuperää.

Seuraavan kerran ehdin paikalle vasta seuraavana päivänä, Sirkkalan kolmeen sessioon. Kuten seminaareissa usein, oli valittava aina kahdesta vaihtoehdosta ja ensimmäisellä itsestään selvä valinta oli "Kauppakomppaniat". Kaarlo Wirta oli valitettavasti sairastunut, mutta muina osallistujina olivat Katja Tikka ja Henri Hannula. Edellinen esitteli Ruotsin varhaisia (ja useimmiten epäonnistuneita) 1600-luvun kauppakomppaniahankkeita, joiden esikuvat otettiin Alankomaista. Totta puhuen niiden olemassalokin tuli itselleni uutena, sillä olin luullut Ruotsilla olleen vain se kuuluisa Itä-Intian komppania myöhemmin 1700-luvulla. Hannula käsitteli Alankomaiden diplomatiaa Itämerellä, ja hollantilaissukuja joiden käsiin ostot Ruotsin tervakompanialta Alankomaissa päätyivät.

"Retoriikkaa sanoin ja kuvin" alkoi Saara Penttisen esitelmällä väitöskirjansa aiheesta, virtuaalimatkailusta kuriositeettikokoelmien avulla, jonka olinkin kuullut museon omassa tilaisuudessa. Johannes Huhtisen aihe protestanttisesta kuvaohjelmasta ja Tommi Alhon esitys englantilaisen poikakoulun reformaatioajan latinan- ja kreikankielisestä runoudesta (vai oliko ne lauluja?) menivät hieman ohi horisonttini.

Tässä vaiheessa oli aika vaihtaa seminaarihuonetta ja osallistua sessioon "War history", jossa oli tilaisuus kuunnella livenä Olli Bäckströmiä, jonka kirjoista kaksi, Polttolunnaat ja Ihmeiden huone, löytyvät (luettuina) omastakin hyllystä. Jaakko Björklund puhui 1609-1617 käydystä ja Stolbovan rauhaan päättyneestä Inkerin sodasta sekä Jacob de la Gardien roolista "sotayrittäjänä" siinä. Tuo sotahan oli osin limittäinen sen Puolaa vastaan käydyn sodan kanssa, josta oli puhe täällä. A. Jorge Aguilera López puhui Barcelonan kaleeritelakan toiminnasta 1500-luvulla, Espanjan ja osmanien Turkin taistelun Välimeren herruudesta käydessä kiivaimmillaan. Lähelle tullut aihe, koska aivan taannoin tuli luettua Roger Crowleyn kirja Empires of the Sea tuosta samaisesta kamppailusta, jonka kulminaatiokohtia olivat Maltan piiritys (1565) ja Lepanton taistelu (1571). Barcelonan telakka oli nykyisen merimuseon paikalla, ja kävi ilmi että museossa on kopio Lepanton taistelun kristittyjen lippulaivasta.

Oma osallistumiseni loppui lounastaukoon, mutta tyytyväinen tähänkin saattoi olla. Somejuorun mukaan ajatus seminaarista oli syntynyt yökerho Dynamon (meille turkulaisille Dynkky) jonossa. Tapahtuman suosio yllätti järjestäjät niin että iltapäiväksi ajateltu tapahtuma venyikin sitten kaksipäiväiseksi. Toivottavasti jatkoa tulee.

torstai 17. tammikuuta 2019

Kadonnut Daniel Hjort

Turun linnan luona kuvattiin 1962 tv-draamaa Daniel Hjort. Tämän yhteispohjoismaisen tuotannon ohjasi myöhemmin Hovimäestä ja Metsoloista tunnetuksi tullut Carl Mesterton. Johan Flemingiä esitti Leif Wager, mutta muun esiintyjäkaartin nimet eivät ainakaan itselleni sanoneet mitään. Keijo Hakanen valokuvasi Turun linnan länsipäädyssä kuvattua joukkokohtausta, nuo parikymmentä kuvaa on Turun museokeskuksen valokuva-arkisto julkaissut nyt Finnassa.


Sotilaat poseeraavat tykin vierellä sekä jalan että ratsain.



Kaarle-herttuan kosto: hirsipuu odottaa kuningas Sigismundille uskollisena pysyneitä. Näytelmä yhdisteli vuosien 1597 ja 1599 piiritysten tapahtumia.


Piispa Ericus Erici Sorolaista esitti Leo Golowin.


Varsinkin kuviin on päässyt tämä nuori naisnäyttelijä, jonka voi bongata kaikkiaan 10 kuvasta! Mutta kuka hän on ja mitä roolia hän tv-draamassa esitti?



Mutta esittipä ketä hyvänsä, roolisuoritusta ei enää arvioida voi. Tuotantoon musiikin säveltäneen Erkki Ertaman haastattelusta käy ilmi ettei se ole säilynyt:
Daniel Hjortin myöhemmin kokeman kohtalon järjellisyyttä Ertama ei jaksa ymmärtää vieläkään: tallennetta tästä työläästä ja kalliista, sinfoniaorkesterin voimalla säestetystä ja Turun linnassa kuvatusta kulttuurihankkeesta ei enää löydy mistään. Koko jättiproduktion ääni- ja kuvanauhat lienee Ylessä ”säästösyistä” yksinkertaisesti pyyhitty yli ja nauhoitettu uutta päälle!
Keijo Hakasen kuvat ovat siis mahdollisesti kaikki mitä tuosta Turun linnan historiaan liittyvästä tv-draamasta on jäljellä.

PÄIVITYS 29.10.2019: Elokuva on kuin onkin säilynyt ja nyt nähtävissä Yle Areenassa!

keskiviikko 16. tammikuuta 2019

Herttuan ja kuninkaan taistelu

Werner Tawastjerna jatkoi vanhemman Vaasa-ajan sotahistoriaa vielä teoksellaan Kaarle IX:n ja Sigismundin taistelu Viron ja Liivinmaan omistamisesta (1935). Viro tarkoitti tuolloin nykyista Viron pohjoisosaa, Liivinmaa puolestaan Viron eteläosaa ja niitä nykyisen Latvian alueita jotka ovat Väinäjoen pohjoispuolella. Konfliktin alussa Viro kuului Ruotsille, Liivinmaa Puolalle.

Kuten tunnettua, Kaarle-herttuan joukot valtasivat Turun ja Viipurin linnat 1599, ja jatkoivat saman tien Viroon, jonka linnat ja kaupungit joutuivat jokseenkin taistelutta herttualle talven 1599-1600 kuluessa. Tämä ei herttualle riittänyt, vaan hyökkäys jatkui etelään, jolloin Pärnu, Viljandi ja Tartto joutuivat ruotsalaisten käsiin. Etenemistä kesti Riikaan asti, jonka piirittäminen jäi kuitenkin sikseen, kun Ruotsin armeija sai selkäänsä Kokenhusenin taistelussa 1601. Sotaonni kääntyi, valloitukset Liivinmaalla ja muutama Vironkin linna menetettiin.

Kuninkaaksi 1604 julistettu (hänet kruunattiin tosin vasta kolme vuotta myöhemmin) Kaarle toi Liivinmaalle suuren armeijan, mutta tuloksena oli vain Kirkholman rökäletappio 1605. Kuningas pelastui Henrik Wreden annettua tälle hevosensa (Wrede itse kaatui taistelussa), ja populaarikulttuurin ystävillehän tämä tarina on tuttu elokuvasta Kaasua, komisario Palmu (1961), jossa taiteilija Kurt Kuurna (Pentti Siimes) kertoo sen esi-isästään.

Eurooppalaiseen sotahistoriaan Kirkholma on jäänyt puolalaisten husaarien loistavana voittona näiden rökitettyä lukumäärältään kaksinkertaisen ruotsalaisarmeijan (jossa suomalaisia oli ilmeisesti vain joitakin satoja). Mitään ratkaisua se ei kuitenkaan tuonut, sota hyytyi paikallaan junnaamiseksi, osin siksikin että Venäjällä alkanut sekasorron aika veti niin Ruotsin kuin Puolankin hallitsijoiden huomion puoleensa. Aselepo alkoi jo ennen Kaarle IX:n kuolemaa 1611, ja Liivinmaan lopullinen valloitus jäi hänen poikansa Kustaa II  Aadolfin tehtäväksi.

Muutoinpa sota oli samanlaista vilua ja nälkää kuin aikaisemminkin, rahaa ja miehiä se nieli niin Ruotsista kuin Suomestakin. Itse asiassa mieleen tuli että suomalaisjoukkoja vietiin Baltian varuskuntiin suurvaltakaudella niin paljon, ettei siellä moista määrää suomalaisia lie sen koommin nähtykään kuin vasta nykyisen kylmän sodan jälkeisen turismin aikoina.

Ruotsin armeijan sotilaistakin melkoinen osa oli palkkasotureita muualta Euroopassa, ja varsinkin skotlantilaisia riitti niin tähän kuin Ruotsin aiempiin ja tuleviinkin sotiin. Komentajatason ulkomaalaisvahvistuksista kannattaa mainita Ernst von Mansfeld, joka ehti niittämään mainetta vielä 30-vuotisen sodan alkukahinoissa. Ruotsin joukkojen komentajana toimi hetken myös Alankomaiden vapaustaistelun johtajan Vilhelm Oranialaisen veljenpoika Nassaun kreivi Johan suoraan "sodan korkeakoulusta". Paljon ei hänkään Ruotsin heikkotasoisilla joukoilla aikaan saanut. Alankomaissa kehitetyn taktiikan hyödyntäminen jäi sekin Kustaa II  Aadolfin osalle - ille faciet.


maanantai 14. tammikuuta 2019

Viisikolmattavuotisen sodan loppunäytös

Lähes yhdeksän vuotta sitten tuli luettua ensimmäinen osa Werner Tawastjernan 25-vuotista sotaa käsittelevästä julkaisusta, joten oli jo aikakin kahlata läpi sen jälkimmäinen osa, Pohjoismaiden sota 1590-1595 ja Täysinän rauha (1929).

1583 solmittu aselepo päättyi 1590, ja venäläiset aloittivat Narvan piirityksen, jonka ansiosta he saivat haltuunsa Jaaman, Kaprion ja Ivangorodin linnat Inkerinmaalla. Sen jälkeen sota asettui taas tuttuun uomaansa molemminpuolisten ryöstö- ja hävitysretkien merkeissä. Ruotsalaiset tuhosivat Virosta käsin Inkerinmaata, venäläiset puolestaan Karjalan kannaksen pitäjiä. Laatokasta pohjoiseen jatkuivat pitkänmatkan hävitysretket Pohjanlahden ja Vienanmeren välillä. Vesillä taisteltiin Laatokalla ja Peipsijärvellä. Narva oli Ruotsin sotatoimien keskiössä, ja kiintoisaa kyllä, Rakveren linna näyttää olleen länteenpäin seuraava keskeinen tukialue.

Sotaväsymys painoi kun ruoka ja rahat olivat koko ajan loppu, ja ruttokin riehui. Juhana III vaikuttaa lyöneen ala-arvoista hopearahaa, joka ei Liivinmaalla tuntunut kelpaavan kellekään. Virolaisilla talonpojilla oli sentään mahdollisuus paeta hävityksiä ja sotilaiden linnaleiriä Puolan alueelle, johon silloin kuului koko Etelä-Viro kuten Pärnu, Viljandi ja Tartto. Taistelujen välissä jatkuivat aseleponeuvottelut, joita ei kylläkään käyty hienostuneen diplomatian vaan lähinnä  molemminpuolisen vittuilun ja uhkailujen merkeissä.

Yhtä kaikki Juhanan kuoltua 1592 aselepo saatiin aikaan seuraavana vuonna, ja rauha pitkällisen väännön jälkeen 1595. Mukana rauhaan taivuttelussa oli jopa keisari Rudolf II:n lähettiläs. Keisarin motiivina oli saada aikaan rauha, jotta voitaisiiin luoda yhteisrintama turkkilaisia vastaan. Näiden vasalleja, Krimin tataareja, luterilainen Ruotsi oli vokotellut estoitta liittolaisekseen koko sodan ajan.

Missä Täyssinän kylä sitten olikaan, ei ole varmuutta, mutta siellä solmitussa rauhassa Ruotsi luovutti miehittämänsä Käkisalmen takaisin venäläisille, ja Ruotsin itäraja vedettin kulkemaan kohti Jäämerta Pohjanlahden sijasta. Käkisalmen lääni joutui Ruotsille jo 1617, mutta itse asiassa tavoitteet olivat varsinkin Kaarle IX:n taholta olleet paljon kauempana, käsittäen 1900-luvun alkupuolen Suur-Suomi-haaveiden tavoin Itä-Karjalan ja Kuolan niemimaankin.

Tawastjerna on omistanut luvun myös rauhaa seuranneelle rajankäynnille, jossa siinäkin oli molemmilla osapuolilla omat metkunsa. Populaarikulttuurissahan tuon rajankäynnin aikaan sijoittuu yksi harvoista suomalaisista kauhuelokuvista, Sauna (2008).

tiistai 8. tammikuuta 2019

Uutta finnassa (joulukuu 2018)

Tietueiden haravoinnin kanssa oli loppuvuodesta häikkää, mutta nyt on taas kaikki esillä ja saldo viimeisen kuukauden ajalta näyttää 222 esinettä.

Mukana mm. Keijo Hakasen kuvia Turun linnasta vuodelta 1961...




mitaleita...




aseita...



lasten leikkiastioita...




ja tietysti farmasiaa.

.

torstai 3. tammikuuta 2019

Uusia militariasarjoja (5)

Brittiläinen Helion & Company on ehtinyt julkaista jo koko joukon militariakirjasia sarjassaan Century of the Soldier 1618-1721, niistä (onneksi) suurin osa käsittelee historian ehkä tylsintä sotaa, Englannin sisällissotaa 1600-luvun puolivälissä. Mutta jotain mielenkiintoistakin löytyy, ja tutustumismielessä tilasin kirjasen The Swedish Army in the Great Northern War, 1700-1721. Kirjoittajana on ollut ruotsalainen Lars Ericson Wolke, alan asiantuntija, jota olisi ollut tilaisuus kuunnella syksyllä Forum Marinumin esitelmäsarjassa, mutta niinhän se taas laiskuuttani jäi.

Ospreyn sarjoihinhan tämä tietysti vertautuu, ollen hieman laajempi versio (100+ sivua) Men-at-Armsista tai Elitestä. Kuvitus on mustavalkoinen, lukuun ottamatta väripiirrossivuja (piirtäjänä ukrainalainen Sergei Shamenkov, kansikuvan tosin Steve Noon kuten helposti tunnistaakin), joita onkin Ospreyhin verrattuna tuplaten, 16 kpl, kirjan lopussa olevine kommentaareineen. Teksti esittelee karoliiniarmeijan organisaatiota, aseita, sotilaspukuja jne. Suuren Pohjan sodan vaiheet on käsitelty lyhyesti, enemmän sivuja on varattu seitsemälle taistelulle havainnollistamaan karoliinien taktiikkaa: Narva 1700, Fraustadt 1706, Pultava 1709, Helsingborg 1710, Gadebusch 1712, Armfeltin sotaretki Norjan vuorille Trondheimin valtaamiseksi (1718-19), sekä Tukholman saaristossa käyty Södra Stäketin kahakka (1719)

Itselleni tuli, noloa kyllä, aivan uutena tietona että karoliinijalkaväki jakautui kuuden miehen teltta- ja messiporukoihin. Uutta oli myös että Ruotsissa seurattiin samaan aikaan käytyä Espanjan perimyssotaa, jonka taisteluja ja piirityksiä kuvaavia karttoja on kertynyt sota-arkistoon sadoittain, ilmeisesti Royal-Suédois -rykmentin upseerien sekä sittemmin Ruotsin kuninkaaksi nousseen mutta sitä ennen mainitussa sodassa taistelleen Hessen-Kasselin kreivin Fredrikin mukana.

Myös Ospreyltä ilmestyy tänä vuonna kirjanen karoliiniarmeijasta. Aiheen perusteos on edelleenkin Alf Åbergin ja Göte Göranssonin Karoliner (1976).

Kirjassa suositeltu Hans Högmanin militariasivusto.

Suuri Pohjan sota strategialautapelinä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...