1583 solmittu aselepo päättyi 1590, ja venäläiset aloittivat Narvan piirityksen, jonka ansiosta he saivat haltuunsa Jaaman, Kaprion ja Ivangorodin linnat Inkerinmaalla. Sen jälkeen sota asettui taas tuttuun uomaansa molemminpuolisten ryöstö- ja hävitysretkien merkeissä. Ruotsalaiset tuhosivat Virosta käsin Inkerinmaata, venäläiset puolestaan Karjalan kannaksen pitäjiä. Laatokasta pohjoiseen jatkuivat pitkänmatkan hävitysretket Pohjanlahden ja Vienanmeren välillä. Vesillä taisteltiin Laatokalla ja Peipsijärvellä. Narva oli Ruotsin sotatoimien keskiössä, ja kiintoisaa kyllä, Rakveren linna näyttää olleen länteenpäin seuraava keskeinen tukialue.
Sotaväsymys painoi kun ruoka ja rahat olivat koko ajan loppu, ja ruttokin riehui. Juhana III vaikuttaa lyöneen ala-arvoista hopearahaa, joka ei Liivinmaalla tuntunut kelpaavan kellekään. Virolaisilla talonpojilla oli sentään mahdollisuus paeta hävityksiä ja sotilaiden linnaleiriä Puolan alueelle, johon silloin kuului koko Etelä-Viro kuten Pärnu, Viljandi ja Tartto. Taistelujen välissä jatkuivat aseleponeuvottelut, joita ei kylläkään käyty hienostuneen diplomatian vaan lähinnä molemminpuolisen vittuilun ja uhkailujen merkeissä.
Yhtä kaikki Juhanan kuoltua 1592 aselepo saatiin aikaan seuraavana vuonna, ja rauha pitkällisen väännön jälkeen 1595. Mukana rauhaan taivuttelussa oli jopa keisari Rudolf II:n lähettiläs. Keisarin motiivina oli saada aikaan rauha, jotta voitaisiiin luoda yhteisrintama turkkilaisia vastaan. Näiden vasalleja, Krimin tataareja, luterilainen Ruotsi oli vokotellut estoitta liittolaisekseen koko sodan ajan.
Missä Täyssinän kylä sitten olikaan, ei ole varmuutta, mutta siellä solmitussa rauhassa Ruotsi luovutti miehittämänsä Käkisalmen takaisin venäläisille, ja Ruotsin itäraja vedettin kulkemaan kohti Jäämerta Pohjanlahden sijasta. Käkisalmen lääni joutui Ruotsille jo 1617, mutta itse asiassa tavoitteet olivat varsinkin Kaarle IX:n taholta olleet paljon kauempana, käsittäen 1900-luvun alkupuolen Suur-Suomi-haaveiden tavoin Itä-Karjalan ja Kuolan niemimaankin.
Tawastjerna on omistanut luvun myös rauhaa seuranneelle rajankäynnille, jossa siinäkin oli molemmilla osapuolilla omat metkunsa. Populaarikulttuurissahan tuon rajankäynnin aikaan sijoittuu yksi harvoista suomalaisista kauhuelokuvista, Sauna (2008).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti