tiistai 25. syyskuuta 2018

Drottningholm

Drottningholmin linna on Ruotsin kuningasperheen koti, mutta suurin osa palatsia on auki myös yleisölle. Tässä näkymä Mälarin puolelta, paikkaanhan pääsee vesitse Tukholman keskustasta.


Linnan historian keskeiset henkilöt. Nimensä "kuningattarensaari" sai Katariina Jagellonican mukaan, mutta itse barokkipalatsin rakennutti leskikuningatar Hedvig Eleanoora. Rokokoosilauksen paikalle antoi kuningatar Loviisa Ulriika, tämän poika Kustaa III puolestaan uusklassistisen, tyyli joka Ruotsissa ja meillä tunnetaankin kustavilaisuutena.


Portaikko on palatsin suunnitelleiden Nicodemus Tessin vanhemman ja nuoremman taidonäyte ja Ruotsin hienoimpia. Alakerran katossa on Hedvig Eleanooran vaakuna.



Ruuhkan vuoksi opastettu kierros aloitettiin yläkerran huoneista.



Kiinalainen salonki...


jossa kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Mitä kiinalaisimman näköinen kaakeliuuni on tehty venäläisessä posliinitehtaassa...



ja lipasto on itse asiassa ulosvedettävä sänky makuupaikaksi kuninkaan unta vartioivalle paašipojalle.


Kuningas Kaarle XII:lle ja tämän kenraaleille omistettu huone.


Pitkä galleria oli omistettu Kaarle XI:n voitolle tanskalaisista Lundin taistelussa 1676.


Valtiosalissa oli muotokuvia kuningas Oskar I:n ajan valtionpäämiehistä.


Kattomaalaus oli linnan näyttävin, vastaavia oli toki muissakin huoneissa.


Prameus jatkui alakerrassa, tässä Loviisa Ulriikan aikainen luomus, vihreä salonki.


Alakerran galleria oli puolestaan omistettu Hedvig Eleanooran miesvainajan, Kaarle X:n sotaretkille ja voitoille Puolaa ja Tanskaa vastaan.


Ehrenstralin salonki oli nimetty maineikkaan taiteilijan mukaan. Maalaukset huoneessa ylistivät Ruotsin kuningassukua.


Kuninkaallinen kehto.


Hedvig Eleanooran paraatimakuuhuone. Hän ei siinä nukkunut vaan otti vastaan arvovieraita. Oppaan mukaan murhatun Kustaa III:n ruumis oli huoneessa esillä jonkin aikaa.


Kirjasto oli valistushenkisen Loviisa Ulriikan ylpeydenaihe. Hänelle työskenteli myös Carl von Linné, josta matkalla tuli myöhemmin vielä paljon puhe.


Muutama näkymä palatsin takana olevasta ranskalaisesta muotopuutarhasta.









Kuuluisa linnateatteri jäi vain vilkaisulle ulkoapäin. Sinne kait pääseekin vain opastetulle kierrokselle.


Oli aika palata Tukholmaan ja jatkaa aamulla kohti pohjoista.

maanantai 24. syyskuuta 2018

Antiikki & Design 173 (8/2018)

Lehdessä on parikin kiinnostavaa pukuaiheista juttua. Musée Christian Dior sijaitsee Normandian Granvillessa kuuluisan muotisuunnittelijan lapsuudenkodissa, jonka perhe tosin menetti jo 1930-luvulla. Museo talossa on toiminut jo 30 vuotta, minkä kunniaksi siellä on nyt ensi tammikuun alkuun esillä näyttely Kokoelman aarteita - 30 vuotta hankintoja. The New Lookin luomuksia on esillä kymmenittäin, niistä muutama myös lehdessä.

1600-luvun muodista kertoo puolestaan Riikka-Maria Pöllä artikkelissaan väitöskirjansa kahdesta pariisittaresta, aatelisnaisesta ja kurtisaanista. Pöllän väitöskirja Refashioning the Respectable Elite Woman in Louis XIV's Paris – Madame de Sévigné and Ninon de Lenclos löytyy täältä.

Reitzin säätiön huikeasta esineistöstä on pitkä juttu, itse tutustuin paikkaan viime kevään työmatkalla. Lehti kertoo Reitzin hopeakokoelman olevan maan kolmanneksi merkittävin Kansallismuseon ja "Turun maakuntamuseon" jälkeen.  Samalla kun muistutan että nimemme on jo kymmenettä vuotta Turun museokeskus, voinee muistuttaa lehden toimittajia myös siitä että Turun linnassa aukeaa maaliskuussa 2019 Turun 1600-luvun naisista kertova näyttely Muutama sananen naisista. :-)

perjantai 21. syyskuuta 2018

Veli veljeä vastaan

Vuosisata sitten käyty Suomen sisällissota on poikinut muistovuoden alla ja aikana paljon kirjallisuutta, jota tässäkin blogissa on käyty läpi. Kirjoja tulvi paljon myös heti sodan jälkeen, tuolloin pääasiassa voittaneiden valkoisten näkökulmasta kirjoitettuja, ja myös ensimmäinen sotaa kuvaava peli julkaistiin tuolloin. Nyt on aiheesta jälleen tehty peli, 1918 - Veli veljeä vastaan, jonka on julkaissut Linden Lake Games. Lautapelien harrastajana ilahduin suuresti kun pelin suunnittelija Antti Lehmusjärvi otti kesällä kollegaani yhteyttä ja halusi lahjoittaa museollemme sitä tuoreeltaan yhden kappaleen!

Tänään viimein kuorimme pakkauksen muoveistaan luettelointia varten.


Valmistusmaaksi on merkitty Alankomaat, ja materiaali onkin korkeatasoistakin, karttakin tukevasti mounted kuten se englanniksi ilmaistaan. Säännöt, kortit jne. on painettu sekä suomeksi että englanniksi. Kahdesta nopasta toinen on punainen ja toinen valkoinen.


Pelin sydän ovat kortit joita on molemmille osapuolille omat pakkansa.



Kortteja on käytettävissä tammikuussa kolme, ja muilla kierroksilla (helmi-toukokuu) kahdeksan kummallakin pelaajalla. Valkoinen aloittaa, ja yksi kortti on siis aina yksi pelaajakohtainen pelivuoro. Kortin voi käyttää joko ylänurkkaan merkittyinä aktivointipisteinä, tai pelaamalla kortissa kuvatun tapahtuman, joka usein antaa lisäjoukkoja tai jonkinlaista etua itselle tai harmia vastustajalle. Koska osa pelatuista korteista palaa seuraavan kuun korttien joukkoon joista em. kahdeksan korttia arvotaan, jää kortteja aina yli mikä tekee jokaisesta pelistä aina hieman erilaisen.

Pelinappulat ovat erikseen irroitettavia, eivät riveinä kuten amerikkalaispeleissä. Tässä valkoisen puolen saksalais- ja jääkärijoukkoja. Suojeluskuntajoukot ovat tasoltaan samoja kuin punakaartilaiset. Punaisten parhaita osastoja kuvan panssarijunat. osuman saaneet joukot puolittuvat eli kääntyvät.


Osastoja saa samassa ruudussa olla korkeintaan kolme. Paikkakuntien lisäksi karttaan on merkitty rautateitä ja maanteitä. Jälkimmäisiä myöten liikkuminen on hitaampaa ja niitä myöten hyökkääminen vaikeampaa (ellei mukana ole jääkäri- tai saksalaisosastoa). Säännöt ohjaavat operaatioita kulkemaan pääasiassa rautateiden (kuten Savon radan) suunnassa niin kuin 1918 tapahtuikin.


Kartalla on viisi ns. strategista kaupunkia: Oulu, Vaasa, Tampere, Helsinki ja Viipuri. Valkoisen on voittaakseen vallattava huhtikuun loppuun mennessä niistä neljä, jolloin peli päättyy. Jos peli jatkuu toukokuulle, kaikki viisi on vallattava. Punaisten pelaajalle riittää voittoon tämän estäminen, joskin hän voi saavuttaa voiton myös valtaamalla milloin tahansa pelin aikana Vaasan.

Kiitokset Antti Lehmusjärvelle lahjoituksesta. Peli tulee musoen kokoelmiin eikä sitä pelata, mutta tuttavani hankkimaa peliä olemme pelanneet, ja siitä myöhemmin lisää kommenteissa.


torstai 20. syyskuuta 2018

Sotaa Savossa

Savon rintama oli keskeisestä sijainnistaan huolimatta sisällissodan sivusotanäyttämö, ratkaisevat taistelut kun käytiin suurten kaupunkien Tampereen, Helsingin ja Viipurin hallinnasta.

Sakari Viinikaisen Rautatiesota 1918 - Taistelut Savon rintamalla (2017) kertoo rintamasta, jonka määritteli yksi liikenteellinen elementti, Savon rata, joka ulottui Kotkasta Kajaaniin. Punaisilla olisi ollut mahdollisuus heti alussa edetä Pieksämäelle, saada yhteys pohjoisiin tukialueisiinsa, varsinkin Varkauteen, ja katkaista valkoisten elintärkeä yhteysrata Pohjanmaan ja Karjalan ratojen välillä.

Punaisten huomio oli kuitenkin kiinnittynyt oman yhteysratansa ja sitä myötä kulkeneen suuren asejunan tuloon Pietarista. Kun pohjoiseen vihdoin pyrittiin, pysähtyi rintama Mäntyharjun paikkeille, ja siinä se pysyikin kunnes koko punainen Suomi romahti ja vetäytyminen kohti Kotkan ja Kymin satamia alkoi. Läpimurtoa eivät punaiset saaneet, vaikka Savon radalla kävi yksi sodan kuuluisimmista ulkomaalaisvahvistuksista, parisataa latvialaista tarkk'ampujaa.

Paikallishistorioitsijan kuvaus on sujuvaa luettavaa, joskin paikoin varsin puhekielistä ilmaisuiltaan. Sotaa on käsitelty tasapuolisesti kummankin osapuolen kannalta. Esiin nousee hyvin miten amatöörimäistä kummankin puolen sodankäynti alussa oli. Vähänkin vaativammat saarrostamiset kaatuivat koordinoinnin hankaluuteen, joskin jo pelkkä saarrostuksen pelko sai puolustajat pakenemaan. Tappiot olivat usein varsin vähäisiä, koska tykistöä ei juurikaan ollut, ja muilla aseilla tuli avattiin aina kantaman rajoilta.

Kuolonuhreja tuli vasta kun jokin alue oli vallattu ja vastustajat jääneet voittajien armoille. Varkauden taistelussa kaatui molemmilta puolilta 12-20 miestä, mutta antautuneita punaisia surmattiin välittömästi 80 ("Huruslahden arpajaiset") ja myöhempien kenttäoikeuksien tuomitsemina vielä 150 lisää. Radan eteläpäässä Kouvolassa toimi puolestaan punaisten tuomioistuin joka surmautti toistasataa valkoiseksi epäiltyä ("veripellot").

Kuten nimestä ja kansikuvasta voisi luulla, kirja ei siis keskity panssarijunien taisteluihin - vaikka niitäkin toki Savon radalla käytiin - vaan antaa hyvän yleiskäsityksen Savon rintaman taisteluista koko sodan ajalta.

keskiviikko 19. syyskuuta 2018

Kiinalainen paviljonki

Kiinalainen paviljonki (Kina slott) on osa Drottningholmin kuninkaallisen linnan aluetta, ja sinne tehtiin vain pikainen poikkeaminen ennen ohjelmassa ollutta lounasta. Kuningas Adolf Fredrikin puolisolleen Lovisa Ulrikalle 1753 lahjoittama puinen paviljonki korvattiin myöhemmin (1763-69) nyt paikalla olevalla kokonaisuudella joka käsittää päärakennuksen lisäksi joukon sivupaviljonkeja.


Paviljongissa ei yövytty, ja ruokailukin oli ruoanlaiton palovaaran vuoski sijoitettu pihalta katsoen vasemmalla taaimpana olleeseen sivupaviljonkiin. Sen torni näkyy kuvassa puiden takana.








Keittiö oli alakerrassa, ja ateria tarjoiltiin hissaamalla alhaalla katettu ateria ylös lattian läpi kuningasperheen nautittavaksi.


Oikealla puolen sitä vastaava rakennus oli "privat område", mutta pienempi rakennus oli palvellut Adolf Fredrikin puusepänverstaana. Eipä vapauden ajan kuninkaalla juuri sorvaamista kummempaa tekemistä ollutkaan.





Päärakennukseen ehti vain vilkaista. Se on sisustettu kiinalaisella antiikilla, Ruotsin oman Itä-Intian kauppakomppanian maahan tuomia.


Tyyli oli siis chinoiserie, 1700-luvun eurooppalaisten omaperäinen käsitys kaukaisen Kiinan kulttuurista ja taiteesta.



Drottningholmissa vieraileville kiinalaisturisteille epäilemättä hämmentävä kokemus.

Englantilaiseen puutarhaan ei ehditty, mutta sitä kiertäessä osi silmiin sen koristeeksi rakennettu goottilainen torni.

 .

tiistai 18. syyskuuta 2018

Munsön kirkko

Pyörökirkko 1100-luvun Ruotsista tuli aika yllätyksenä, vaan Munsön kirkkopa sellainen on, yksi kahdeksasta Ruotsissa. Tosin keskiosa on toiminut myös puolustustornina, ja siivet ovat myöhempää lisäystä.


Ovatko oven raudoituksetkin 1100-luvulta kuten opas kertoi, mene ja tiedä.




Eteisen kolehtiarkku.


Näkymä länsisiivestä itään alttarille päin...


ja itse alttari.


Sisätilaa hallitsivat valtavat aatelisvaakunat kolmessa kulmassa, tässä Thomas Blixenstiernan vaakuna.


ja tässä Johan Nordschöldin.



Yllä oleva on Elias Adelstiernan vaakuna. Hänen hautansa oli alttarin edessä.


Neljännessä oli sitten saarnastuoli evankelistoineen.


Karoliiniajan muistoille oli omistettu tämä paroni Johan Gjerttan hautakuori.






Gjertta osallistui drabanttikaartissa kaikkiin Kaarle XII:n sotaretkiin, ja antoi Pultavassa kuninkaan käskystä tälle oman hevosensa. Pahoin haavoittunut Gjertta pelastui silti itsekin, kaartissa palvelleiden veljiensä avulla. Kuoriin on haudattu myös muita suvun jäseniä. Kuori itse on jo 1600-luvulta jolloin sen rakennutti Bergenfeldt-suku.

Kuten tavallista, kivinen kasteallas oli kirkon vanhin esine.



Ilmeisesti myös tämä pieni Madonna Jeeses-lapsineen oli katoliselta ajalta.

.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...