Ristimäen kaivauksilla

Eilinen meni Ravattulan Ristimäen ja Suomen vanhimman kirkon merkeissä. Päivä alkoi Kuralan Vanhassa Kanalassa klo 11 kaivausjohtaja Juha Ruohosen luennolla tämän kesän kaivauksista (jotka vielä jatkuvat).

Iltapäivällä mentiin paikan päälle. Katoksineen ja suorakulmaisine kaivantoineen näkymät olivat paljolti samankaltaiset kuin kahtena edellisenä kesänä.

Ruohosella oli esitellä rakennuksen pienoismalli skaalassa 1:200. Tulkintaa toki kivijalasta ylöspäin, mutta se tiedetään että rakentamisessa ei käytetty tiiliä, laastia tai lasia, kaikki vasta seuraavan vuosisadan (1200-luku) uutuuksia.

Hautausmaan aita pohjoiseen suuntaan löytyi tänä kesänä ja alueen laajuus saatiin selville. Suurimmat kivet takana eivät ole kuuluneet aitaan vaan tuotu myöhemin.

Hautoja on kaikkiaan n. 300, lounais-kaakkois-suuntaisia kuten kirkkokin. Kokonaan on kaivettu muutamia, kuten tämä jossa lepäsi (pää tämänpuoleisessa päässä) vaaleatukkainen nainen, jonka hiuspehko ja kaikki hampaat olivat säilyneet. Luonnontieteellisin tutkimusmenetelmin hiuksista ja hampaista voi saada valtavan paljon informaatiota. Mitä Ristimäen blondista tuleekaan paljastumaan?

Esiin on kaivettu muös punainen tukkapehko, tosin hiukset voivat olla myös maaperän värjäämiä.

Myös hieno helmikaulanauha on kaivettu esiin.

Lasihelmet ovat Itämeren piirin tuotantoa.

Kirkko oli myös sijoitettu Aurajokilaakson maastomalliin.

Bonuksena käytiin myös seudun kahden muun metsäsaarekkeen muinaisjäänteillä, Ristimäki 2:n rautakautisella polttokenttäkalmistolla (kattopelti on heinäladon kattoa)...

ja Wiltsunkivellä, joka on saksalaisen arkeologiopiskelijan 2012 löytämä kuppikivi. Kivi itse on räjäytetty 1970-luvun alussa suunnitellun rakentamisen tieltä.

Kuppien sijoittelu kahteen riviin on Aurajokilaaksolle ja kait muullekin Varsinais-Suomelle tyypillistä.

Ravattulan Ristimäki -hanke
Suomen muinaistutkimuksen tuki ry.

Muinaistekniikkapäivien lauantai Kuralassa

Sää suosi tapahtumaa ainakin tänään, tässä muutamia kuvia paikalta.

Muinaistekniikan opiskelijoiden viikinkiteltta.

Kaksi Elinaa.

Keskiajan murkinaa ja mausteita.

Pillipiipari Minna Hokka ja paimensoittimet.

Timo Kuokkanen tervasi muinaisvenettä, jonka malli perustuu 1500-luvun arkeologiseen löytöön.

Kamman- ja napintekoa kokeiluverstaan tiloissa.

WarusSeppäin Kilta on tuttu näky Turun linnan tapahtumissa, mutta nyt ensi (?) kertaa Kuralassa. Opetusverstaan paja on heidän käytössään joten siinä mielessä kilta oli kotikulmillaan.

Aivan vieressä sai valaa pikkuesineitä tinasta...

ja pronssista joka vaatii sulaakseen kuumemman tulen ja siksi palkeet.

Itse kuuntelin Vanhassa Kanalassa kaksikin luentoa, molemmat piti Ilari Aalto aiheista joita hän käsittelee kirjassaan Matkaopas kesiajan Suomeen: matkantekoa keskiajalla ja suomalaisten maailmankuvaa keskiajalla.

Ja syödäkin piti. Kylämäen kahvila Omenassa ja Kanelissa myytiin teemaan liittyen muinaisherkkulautasta, juomana männynmehu.

Tapahtuma jatkuu huomenna, jolloin mm. Juha Ruohosen luento tämän kesän kaivauksilta Kaarinan Ristimäessä sekä Kaisa Lehtosen luento muinaislöydöistä ja niitä koskevasta lainsäädännöstä. Ilmassa lentelee nuolia ja vipukeihäitä, mutta itse suuntaan todennäköisesti iltapäivällä Ristimäen tapahtumaan.

Viikonloppu Kuralassa ja Ristimäellä

Viikonloppuna on suoranainen runsauden pula tapahtumista Aurajoen kulttuurimaisemassa. Lauantaina vietetään Muinaistulien yötä ja sunnuntaina Varsinais-Suomen museopäivää, mutta erityisen paljon ohjelmaa on tässä omilla kotikulmillani molemmin puolin Aurajokea ja toisiinsa limittyen kuten alla näette.

Kuralan Kylämäen muinaistekniikan päivät alkavat juuri näillä hetkillä ja jatkuvat koko viikonlopun, tässä niiden ohjelma: 

Päivittäin klo 11–17

Viikinkiteltta
Tulta ennen tulitikkuja
Muinaistekniikan opiskelijoiden työnäytöksiä
Kimpiastioiden tekoa, muinaistekniikan artesaani Janne Aakko
Lautanauhan tekoa, Essi Saukko
Varusteiden valmistusta sepän pajalla

Perjantai

Keskiajan ruokakulttuurin esittelyä, Maria Huokkola
klo 10 Jousiammuntanäytös
klo 11 Elämää tipi-teltassa -luento, kulttuuriantropologi Simo Hankaniemi. Vanha kanala
klo 12–14 Lapsille opastettua jousiammuntaa
klo 14 Tietoa muinaisvalusta -luento, arkeologi Jari Näränen

Lauantai

Muinaisveneen tervausta, Timo Kuokkanen
Muinaista muotia, Elina Nurmi
Paimensoittimia, pillipiipari Minna Hokka
Haarniskan pukemista
klo 11 Matkanteko keskiajalla -luento, arkeologi Ilari Aalto. Vanha Kanala
klo 12 Miekkailunäytös
klo 13 Suomalaisten maailmankuva keskiajalla -luento, arkeologi Ilari Aalto. Vanha Kanala
klo 15 Sota ja arki rautakaudelta keskiajalle -luento, Jani Hyväri, WarusSeppäin Kilta ry. Vanha kanala
klo 16 Miekkailunäytös

Sunnuntai

Tipi-teltta, kulttuuriantropologi Simo Hankaniemi
klo 11 Ravattulan Ristimäen kirkonpaikan arkeologiset tutkimukset -luento, arkeologi Juha Ruohonen. Vanha Kanala. Ruohosen opastukset Ristimäellä klo 14 ja 15.
klo 12 Muinaislöydöt ja säädökset -luento, tutkija Kaisa Lehtonen. Vanha Kanala
klo 14 Vipukeihäskilpailu yleisölle
klo 16 Jousiammuntanäytös

Kaarinan Ravattulassa vietetään Ristimäki-päivä lauantaina ja sunnuntaina, ohjelma tässä:

LAUANTAI 29.8.

Klo 15 (kannattaa olla hyvissä ajoin paikalla)

Vuoteen 1911 ajoittuva kuvitteellinen draamaesitys ”Unen ja toden rajamailla. Tarinoita ja lauluja Ravattulan Ristimäellä.” (Jarmo Kujala & Martti Lappi).

Draamaesitystä seuraa Ristimäen kaivauksia johtavan arkeologi Juha Ruohosen lyhyt esittely Ristimäen vuoden 2015 kaivauksista ja uusista tutkimustuloksista.

(Huom. Ohjelmaa Ristimäellä edeltää Kaarinassa Koriston tallilla pidettävä A.M.Tallgren -symposiumin II osa klo 12.00 alkaen (mm. esitelmiä), ks. erillinen ohjelma kotisivuilta).

Klo 17 Ristimäen esittelykierros ja opastettu kierros lähialueelta löytyneelle 500-luvun hautaröykkiölle ja rautakautiselle kuppikivelle (kesto noin 40 minuuttia, lähtö opastaulun edustalta).

Tapahtumien ajan sunnuntaina myös kannatustuotteita (mm. "Muinaisjäännös - lain suojaama" -t-paidat, Ristimäen postikortit, -merkit, julkaisut jne.) tarjoava Ristimäki-putiikki on paikalla auki.

SUNNUNTAI 30.8.

Klo 11 Ristimäen tutkimuksia esittelevä yleisöluento Kuralan Kylämäellä (Vanhassa kanalassa).

Klo 12-14 Ravattulan muinaisjäännöskävely. Kävelyn aikana tutustutaan Aurajokilaakson kulttuurimaisemaan sekä muinaisjäännöksiin kivikaudelta keskiaikaan, myös Ristimäen kirkonpaikkaan. Maksullisen kävelyn kesto on noin 2h ja ennakkoilmoittautuminen vaaditaan (ks. ohjeet ravattula.fi sivustolta).

Sunnuntain tapahtumat Ristimäellä alkavat sunnuntaina varsinaisesti klo 15.00

Klo 15 Ristimäen esittelykierros (kesto noin 30 minuuttia). Kuule ensimmäisten joukossa mitä uutta (ja vanhaa) Ristimäeltä on paljastunut vuoden 2015 kaivauksissa.

Klo 15-18 Tapahtumia, kierroksia ja esittelyjä. Mm. arkeologinen kaivausalue lapsille, Ristimäen kirkon pienoismalli 1:25 ja maastosta tehty 1200-luvun alun pienoismalli 1:500 esillä, grillimakkaraa ja pientä purtavaa saatavilla. Myös kannatustuotteita (mm. postikortit, -merkit, julkaisut jne.) tarjoava Ristimäki-putiikki on auki.

Klo 16 Opastettu kierros lähialueelta löytyneelle 500-luvun hautaröykkiölle ja rautakautiselle kuppikivelle (kesto noin 20 minuuttia)

Klo 17 Ristimäen esittelykierros ja opastettu kierros lähialueelta löytyneelle 500-luvun hautaröykkiölle ja rautakautiselle kuppikivelle (kesto noin 30-40 minuuttia)

Klo 18 Hartaushetki Ristimäen kirkonpaikalla

Kaikki Ristimäeltä alkavat opastetut kierrokset lähtevät ilmoitustaulun edustalta ja ovat päivien ajan maksuttomia. Osa tilaisuuksista säävarauksella. Muutokset ohjelmaan mahdollisia (katso ajankohtainen ohjelma tältä sivustolta). Tutkimukset paikalla jatkuvat vielä, ja tapahtumien ajan Ristimäellä onkin saatavilla paikan tutkimuksia tukevia kannatustuotteita (esim. julkaisuja, t-paitoja, pienoismalleja, postimerkkejä ja -kortteja).

Tapahtumiin osallistuvaa yleisöä kehotetaan saapumaan paikalle jalan tai polkupyörillä (ks. ohjeet alta linkistä), sillä paikoitustilaa Ristimäen läheisyydessä on hyvin rajoitetusti (jonkin verran paikoitustilaa on Särväntie 124 kohdalla). Aurajoen ylittävältä Kuralan kävelysillalta on päivien ajan opastus Ristimäelle.

Kuvassa Aurajoen laaksoa parin vuoden takaa.

Antiikki & Design 142 (7/2015)

Kannessa mainitaan suurimmin kirjaimin kylpyhuoneet, ja niitä on esitelty pari, toinen yksityiskodissa ja toinen Didrichsenin taidemuseossa, joka siten on rakennuksen itsensä tavoin Viljo Revellin suunnittelema.

Esinepuolella ollaan hopean ja uushopean parissa. Ensinmainittu on museolaiselle siitä mukava materiaali että esineisiin on laki vaatinut merkittäväksi valmistajan, valmistuspaikan ja valmistusvuoden. Jälkimmäiseen ei, mikä tietysti on ajoituksen kannalta harmillista, ja esinetyyppeinäkin ne sijoittuvat kertaustyylien kauteen, toki myös niiden jälkeiseen aikaan.

Esineitä on valtavasti myös Jalomäen umpipihassa, jossa tosin en ole käynyt, mutta jonka omistajan kirjoittaman julkaisun hankin viime joulukuussa, ja joka tuli myös luettua mitä kaikista hankinnoista ei voi sanoa.

Sisustusreportaasit ovat lehden vakiokamaa, joita en yleensä kommentoi, mutta nyt huomasin että Näsegårdin kartanossa on sama Nils Schillmarkin muotokuva Fredrik Anders Jägerhornista kuin Turun linnan kustavilaisessa ruokasalissa. Meidän taulumme tiedoissa siitä kerrotaan maalatun toisinto professori G. Wendtille Helsinkiin.

Luupin alla -osio pitää tälläkin kertaa mainita, sillä pääkaupunkilaisten harmiksi ruotsalaisesta vuoden 1864 karttapallosta löytyy mm. Turku muttei Helsinkiä! Syyksi epäillään jopa kannanottoa Suomen menettämisestä Venäjälle 1809.

Kemiönsaaren rakennettua kulttuuriympäristöä

Lauantain retkellä kierreltiin myös historiallisen ajan muistomerkkejä. Kemiönsaarella sellainen on entisen Dragsfjärdin kunnan alueella (siitä muodostettiin vuonna 2009 yhdessä Västanfjärdin ja Kemiön kanssa Kemiönsaaren kunta) sijaitseva Taalintehtaan tehdasalue.

Ruukki on paikkakunnalla toiminut vuodesta 1686, mutta ihan niin vanhaa ei rakennuskanta ole, ja masuunithan täytyi joka tapauksessa uusia määräajoin. Tämä on 1920-luvulta.

Vesivoimansa se on saanut tästä kauniista patoaltaasta.

Ympärillä on kaikenlaisia raudantuotantoon liittyviä jäänteitä. Malmi tuotiin aikoinaan laivoilla Ruotsista; kalkkia, hiiltä ja vesivoimaa oli omasta takaa.

Ruukin työväkeä varten rakennettiin asuntoloita, jotka kaikki saivat jonkin lempinimen. Tämän nimi on Slaggis, johtuen rakennusmateriaalista slagista eli raudan valmistuksesa masuunista ennen rautaa valuvasta kuonasta joka valettiin isojen tiilien muotoiseksi.

Asuntolan tapauksessa slagiseinät oli rapattu peittoon, mutta niin ei ole laita rantaan 1800-luvulla rakennettujen 11 hiiliuunin osalta.

Slagi on aika jännä materiaali, paikoin malakiitin vihreää tai lasimaisen kiiltävää. Siitä tehtyjä rakennuksia on muissakin etelärannikon ruukinkylissä, mutta kovin kauas sitä ei ilmeisesti ole kannattanut kuljettaa.

Kahvilla käytiin Söderlånvikin kartanossa, ei tosin itse museossa (jossa joskus aiemmalla, esidigitaalisella Kemiönretkellä muistan käyneeni) vaan vaih kahvituvassa, mutta hieman ehti sielläkin ihastella punaisia mökkejä.

Amos Andersonin autotalli ei heti näyttänyt kovinkaan kummoiselta...

vaan takanapa odotti peräti klassillinen näkymä!

.

Sauvon ja Kemiönsaaren esihistoriakohteilla

Lauantainen retki suuntautui Sauvoon ja Kemiönsaarelle, joissa molemmissa vierailtiin esihistoriallisilla muinaisjäänteillä.

Ensimmäinen kohde olivat Riihipellon kuppikivet.

Suuremmasta kivestä on arkeologi laskenut kerrassaan 79 kuppia.

Tien toisella olisi ollut Lautkankareen linnavuori, mutta sinne ei tällä kertaa kiivetty.

Vähän matkan päässä oli Korvalan rautakautinen kalmisto. Haudoista on arkeologisten kaivausten jäljiltä maanpinnalla vähäisiä jäänteitä näkyvissä.

Kemiönsaaren puolella poikettiin Skrinnanbergetin pronssikautisilla hautaröykkiöillä. Sellaisten tapaan ne olivat korkean mäen päällä, aikoinaan mereen työntyneessä niemessä.

Hienoimmat kaikista olivat kuitenkin Hammarsbodan kolme pronssikautista hautaröykkiötä (alunperin niitä on ollut paikalla viisi). Kaikkien keskellä on "kraatteri", kenties lahonneen puurakenteen romahtamisen seurauksena syntynyt?

Keskimmäisin ja pienin oli myös sammaloitunein.

Kuva kolmannesta röykkiöstä kertoo myös miten komeassa maisemassa, viljeyaukeiden keskellä (ja tien vieressä) nämä muinaismuistot ovat.

Aikoinaan pelllon paikalla lainehti meri, ja sen havainnollistamiseksi tähän sopii kuva Turun linnan vanhan perusnäyttelyn pronssikautta kuvanneesta vitriinistä.

Ensimmäistä kertaa kuulin että vaikka poltetusta ihmisestä jää luuta 3,5 kg, on hautaröykkiöistä löytynyt luuta kenties vain kymmeniä tai satoja grammoja. Eikö koko ruumista poltettu vai eikö luuaines ole säilynyt?

Lopuksi pysähdyttiin vielä Nöjiksen kivikautisella asuinpaikalla. Autosta poistumatta kuuntelimme selostusta kivikautisesta elämästä tällä paikalla sijainneella hiekkarannalla.

.