Juhannuspäivän perinteisellä risteilyllä Naantaliin ja takaisin ohitettiin jällen kerran myös Nesteen jalostamo. Mutta tänä kesänä ei ikuinen liekki enää palanut kolonnin päässä, jalostamon toiminta päättyi viime maaliskuussa.
Moni lukija ei asiaa tiedäkään, mutta 1980-luvulla, opintojen pitkittyessä toimin muutaman vuoden teollisuusvartijana, siis väkivallan ammattilaisena, jolle Turun Vartiokeskuksen koulutus ja univormu antoi oikeuden voimakeinojen käyttämiseen. (Vartijakurssin ensimmäisiä opetuksia oli että me hyvikset käytämme voimakeinoja, pahikset väkivaltaa.)
Huomattavan rauhallista itse työ kuitenkin oli, en palvellut keskustan katupiireissä vaan yleensä teollisuuslaitosten porteilla. Yksi Vartiokeskuksen tärkeimpiä kohteita oli juuri Naantalin jalostamo. Siellä oli kaksi vartioitua sisäänkäyntiä, toinen aivan ns. prosessialueen reunalla.
Prosessialueen portista lähtivät jalostamon tuotteet säiliöautoissa, ja työ sisälsi mm. rahtikirjojen tarkastamista, ja satunnaisotannalla piti muutaman kerran päivässä kiivetä säiliöauton katolle, avata luukku ja tarkistaa että säiliö on täytetty kruunausmerkkiin asti. Lentokonebensiinillä täytetyille tätä avaamista ei aineen tulenarkuuden vuoksi kuitenkaan tehty.
Uutena tulokkaana ihmettelin miksi porttikoppiin poikenneet jalostamon työntekijät olivat aina pummaamassa tulta tupakkaansa, mutta selvisihän sekin: tulentekovälineiden hallussapidosta kiinnijääminen prosessialuellaa olisi ollut välitön irtisanomisperuste.
Vartijan ammatissa tapasi jos jonkinlaisia persoonia joihin tutustua, oltiinhan päivävuorossa kaksittain. Mieleen jäi mm. kollega, jonka ylettömän lihavuuden syy selvisi miehen tavasta syödä kokonainen kääretorttu kahvitauollaan.
Yövuoron tunteina ehti mietiskellä kaikenlaista, mm. oman kohteen haavoittuvuuksia. Öljytuotteita, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta ei vielä tuolloin lastattu vuorokaudet ympäriinsä (se muuttui kylläkin pian), joten maanantaiaamuna portin takana Raisiosta tulevalla tiellä odotti melkoinen letka säiliöautoja. Ilmaisku tuolloin olisi tuhonnut huomattavan osan myös energiahuollon kuljetuskalustosta. Toivoakseni tämä terroriteon suunnittelu on jo rikoksena vanhentunut.
Toiminnan loppumiseen ei siis tarvittu vihollisvaltion ilmaiskua, aika vain alkaa ajaa fossiilisten polttoaineiden ohi, hyvin tunnetuista syistä. Ihmetteln vain millainen urakka jalostamon purkaminen tulee olemaan, vai keksitäänkö sille jotain uusiokäyttöä.
