sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Helsingin kirjamessut 2012


Hieman jälkijättöistä, mutta kun kerran olin kuluneena vuonna ensimmäistä kertaa Helsingin kirjamessuilla, niin kait se on postauksen väärti aihe. Pakko on myöntää, että Turun kirjamessuja suurempi tapahtumahan tämä oli, ja esillä kaikenlaista mitä ei Artukaisissa näe, kuten shampanjabaareja.

Monista osastoista jäi mieleen Hagelstamin antikvariaatti, jossa oli myynnissä mielenkiintoisia pelejä.


Turun tapaan monenlaista esitystä oli joka puolella. Kukaan ei niitä kaikkia ehtisi kuuntelemaan ja tuskin on tarkoituskaan.


Paitsi ruokaan ja juomaan, sain messuilla kulumaan varsinaisiin hankintoihin vain hämmästyttävät 7 €. Vitonen meni tähän lapsille suunnattuun Hakkapeliitat-kirjaseen. 11-vuotias lukija antoi sille 1-5 tähden asteikolla 3½ tähteä.


Taidehistoriaa sai jo melkein ilmaiseksi. The Art of Roman Britain maksoi 2 €, ja siihen hintaanhan sitä ei saa edes Amazonista, postimaksujen vuoksi.


Painettujen kirjojen aikahan on pian joka tapauksessa ohi.

torstai 27. joulukuuta 2012

Egypti-kirja Skotlannista

Taschen's World Architecture oli alunperin 40-osaiseksi tarkoitettu sarja, josta 1990-luvun jälkipuoliskolla ehti ilmestyä vain 12 osaa, lista ilmestyneistä täällä. Harmi kyllä, sillä nämä ovat ihan tasokkaita kahvipöytäkirjoja. Itselläni niistä on toistaiseksi Kreikkaa, Roomaa, varhaiskeskiaikaa ja islamin alkuaikoja käsittelevät niteet, ja nyt uusimpana muinaisen Egyptin arkkitehtuuria käsittelevä opus.

Tämäkään ei ole yhtään hullumpi yleisesitys. Mukana on ihan hyvää triviaa Egyptin taiteesta (miehet kuvattiin käsi nyrkissä, naiset käsi auki ja lapset sormi suussa) ja vaikka sekin huomio, miten reliefien henkilöhahmojen veistäminen upotuskuviona antoi niille kirkkaassa auringonvalossa selvän hahmon. Ennen kaikkea kirjassa on upeita kuvia mm. Edfun Horuksen temppelistä, jossa itsekin olen käynyt. Selväksi käy myös, että Egyptissä olisi vielä paljon näkemisen arvoista.

Mutta oikeastaan tarkoitus oli kertoa, miten halvalla tämmöisenkin opuksen voi saada. Hinta Britannian second-hand Amazonissa oli vain yhden pennyn, tosin siihen tuli päälle £ 4,02 postikuluja eli loppuhinnaksi £ 4,03, euroissa 5,13 €.

Kyseessä oli kirjaston poistokirja, ja kirjan alussa oleva lainauslista myös kertoi minkä kirjaston:


Kirja on kuulunut North East of Scotland Library Servicen kokoelmiin ja sijainnut Oldmeldrumin kylän sivukirjastossa.

Googlekartta löytää Oldmeldrumin Aberdeenshiren alueelta Skotlannista.


Oldmeldrumin kirjastotoimessa näyttää olleen viime vuosikymmenelle asti tapana leimata palautuspäivä kirjaan itseensä. Leimat antaisivat aihetta ilkkamalmbergmaiseen pohdiskeluun oldmeldrumilaisten lukutottumuksista. Heti ilmestymistä seuraavana vuonna (1998) kirja lainattiin viidesti peräkkäin, mutta sen jälkeen vasta vuosina 2000 ja 2002. Vuosina 2003 ja 2004 kirja pysyi hyllyssään, vuosina 2005, 2006 ja 2007 sitä lainattiin kerran. Sen jälkeen merkinät lakkaavat. Siirryttiinkö Oldmeldrumissa digitaaliseen lainausjärjestelmään vai menikö kirja jo tuolloin poistohyllyyn? Kuka lainasi Egyptin arkkitehtuuria käsittelevää opusta Koillis-Skotlannin kylässä. Joku Egyptissä käynyt vai sinne aikova? Lainattiinko se kouluaineen lähteeksi vai ihan vain huviksi?

Miten vain, mutta nyt se on päätynyt Turkuun. Kirjoilla on historiansa.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Katariina Jagellonica saapuu jouluksi Turkuun



Päivälleen 450 vuotta sitten Suomen herttua Juhanan vastavihitty vaimo, Puolan kuninkaan sisar Katarzyna Jagiellonka - meille suomalaisille Katariina Jagellonica - saapui miehensä kotiin Vilnasta alkaneen pitkän ja seikkailukkaan matkan jälkeen. Lainaan hänen saapumisensa kuvailussa edesmennyttä C.J. Gardbergia, vanhemman Vaasa-ajan ja Turun linnan rakennushistorian asiantuntijaa:
Siitä on täytynyt tulla jouluaatto, jota turkulaiset eivät hevillä unohtaneet. Itäistä tietä myöten värikäs seurue tuli kaupunkiin osa vaunuissaan ajaen, osa ratsain. He ohittivat hirsipuun ja vanhan, jo toimintansa lopettaneen Pyhän Kerttulin kappelin paikassa, josta asutus alkoi. Sen jälkeen seurattiin kapeaa Karjakatua, joka johti mäkeä alas raatihuoneentorille asti. Nykyisestä kaupungista on löydetty Karjakadun jäänteitä Uudenmaankadun ja Vartiovuoren välisestä korttelista. Raatihuoneen nurkalta tultiin pitkälle ja kapealle torille, jonka yläpäässä oli raatihuone ja alapäässä joen yli johtava silta. Oletettavasti pormestarit ja raatimiehet olivat kokoontuneeet torille toivottamaan korkeat vieraat tervetulleiksi, mikäli he eivät olleet näitä vastassa jo kaupungin ulkopuolella.

Matka jatkui yli sillan, joka yhdisti kaupungin kaksi puolta ja joka samalla oli tärkeä lenkki pitkässä tiessä, joka kulki Viipurin linnasta Turun kautta Tukholmaan. Kun oli päästy sillan yli, käännyttiin kuitenkin länteen ja sen jälkeen kuljettiin juhlallisesti tietä, joka kolmen kilometrin päässä johti linnan eteen. Jo noin kilometriä ennen perilletuloa alkoi linnan oma alue suunnilleen sillä paikalla, jolla Auran panimo toimi 1960-luvulle asti. Aidassa olleesta portista ajettiin sisään ja aivan ensimmäiseksi sivuutettiin linnan hautausmaa puisine kappeleineen. Kun jatkettiin nykyisen Veistämöntorin oli, näkyivät oikealla puolella mäellä linnan tuulimyllyt ja suuret tallit, joihin mahtui ainakin satakunta hevosta. Silloin näkyi jo veden ympäröimä linna paikalla, jossa oli Aurajoen suu.

C.J. Gardberg: Turun linnan kolme Katariinaa (1986)
Kaponieeri toivottaa lukijoilleen hyvää joulua. Tästä loppiaiseen päivityksiä tulee vain harvakseltaan.

Kuva: Kirsi Haapamäki, Katariina Jagellonica saapuu Turun linnaan jouluaattona 1562

lauantai 22. joulukuuta 2012

Högklint

Högklint on kalliojyrkänne Visbystä etelään, merirosvojen pesä ja sitä rataa. Näkymiä sieltä.













Komeita näkymiä ja vaarallisia jyrkänteitä. Onneksi kukaan mukana vilistävistä suuri-, keski- ja pienikokoisista ritariklubilaisista ei mihinkään pudonnut, vaan matkaa jatkettiin täysilukuisina.

perjantai 21. joulukuuta 2012

Lummelundagrottan

Lummelundan luolat sijaitsevat Visbystä pohjoiseen. Kolme koulupoikaa löysivät ne vuonna 1948. Alueen sisäänkäynnin luona on lipputiski, kauppa ja tila, jossa kierroksen edellä esitetään luolien löytämisestä eli em. koulupoikien seikkailusta kertova filminpätkä. Palkinnokseen pojat saivat - elinikäisen vapaalipun luoliin!


Sitten mentiin luolan suulle. Opas puhui suomea, joskin hieman erikoista.


Nähtävyyttä mainostetaan tippukiviluolina, mutta luontodokumenttien mahtavia stalagtiitteja ja stalagmiitteja ei kannata odottaa vielä muutamaan miljoonaan vuoteen näkevänsä.








Seikkailua olisi voinut jatkaa lisähinnasta veneellä syvemmälle luolastoon.


Tässä vielä kartta alueesta.


Itse ostin matkamuistoksi pienehkön kahvimukin (suurempia ei ollut) työpaikan kahvihuoneeseen vietäväksi. Jos joku Kalastajankadun lukija ihmettelee, mistä peijakkaasta se on peräisin, niin täältä.

torstai 20. joulukuuta 2012

Visby 1361


Yksi vuosi on Visbyn historiassa ylitse muiden, ja sille on Gotlands Fornsalissa omistettu oma osionsa. Tanskan kuningas Valdemat IV Atterdag nousi maihin vuonna 1361 ja tuhosi gotlantilaisten sotajoukon Visbyn muurien edustalla. Lähemmäs parituhatta gotlantilaista sai surmansa, ja syystä tai toisesta heidät haudattiin varusteineen kaikkineen. Joukkohaudat ovat arkeologisten kaivausten myötä avanneet harvinaisen aikakapselin keskiaikaisen taistelukentän todellisuuteen, varsinkin kun myös vainajien luut ovat hyvin säilyneet.

Alkuperäistä varustusta:


Sotavasarat olivat kovasti samanlaisia kuin Turun museokeskuksen kokoelmissa olevat.


Alkuperäisiä puolustajia. Nämä karmivat näyt olivat tuttuja monista kirjoista, mutta olin aina luullut että kallot oli viety Tukholmaan. Tännehän ne tietysti kuuluvat, kotiseudulleen.




Nuolisade lienee ollut melkoinen kun samaan takaraivoon on iskeytynyt kolmekin panssarinuolenkärkeä.


Huomattava osa on löytöihin perustuvilla rekonstruktioilla.


Käytössä oli ollut useita eri haarniskanvalmistustekniikoita.


Nahan ja siihen kiinnitettyjen metallilevyjen yhdistelmä oli ilmeisesti ollut yleinen.


Lähikuva ns. lamellaarihaarniskasta, joka oli suosittua idempänä Euroopassa ja kautta Aasian.


Museossa oli harrastettu myös kallonluihin perustuva kasvoennallistusta (miten tieteellisenä sitä sitten pitääkään). Tässä on "Solbergan mies", joka kaatui Visbyn taistelussa n. 35-45-vuotiaana (ennallistus Oscar Nilssonin tekemä).


Ja tietysti varusteita sai myös sovitella päälleen.


Ohessa oli video haarniskan pukemisen eri vaiheista.


Visbyn löytöjä on käytetty malleina lukuisissa ennallistuskuvituksissa (mukaan lukien Osprey), eikä 1300-luvun eurooppalaisen haarniskan historiaa ilman viittausta niihin voisi kirjoittaakaan. Jonkinlaisena osviittana ne voisivat olla myös siihen, miltä näyttivät Turun linnaa vain muutama vuosi myöhemmmin (1364-65) piirittäneet ja puolustaneet armeijat.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Visbyn kaupunginmuseo

Gotlands Fornsal sijaitsee Visbyn vanhankaupungin keskustassa.



Alakerran salissa on runsaasti viikinkiajan riimu- ja kuvakiviä.


Laivat ovat niissä suosittu aihe.




Hannunvaakuna on vanha onnenkuvio, ja Suomessa tuttu mm. nähtävyyksistä kertovana liikennemerkkinä.


Rautakautinen polttohautaus.


Luonnonhistorian osuus kuvasi lähinnä Gotlannin kallioperää, joka on kovasti erilainen kuin meidän, mutta kalkkikivineen enemmänkin Viron tapainen.



Takaisin inhimilliseen historiaan. Ruumishautaukseen siirryttiin viimeistään kristinuskon myötä, tämä vainaja lienee asennon perusteella kuitenkin esihistorialliselta ajalta.


Pronssi- ja rautakauden esineistöä.


Viikinkiaika oli huomattavassa roolissa, eikä syyttä. Gotlanti oli viikinkien maailman keskeisiä alueita, ja retket ulottuivat uskomattoman kauas.


Keskiaika saapui kristinuskon myötä.



Keskiajan kauppareitit Itämeren alueella... Suomen kohdalla väylä näyttää johtavan pikemminkin Nousiaisiin kuin Turkuun?


Vaan Turkuunhan se reitti lopulta kääntyi, ja samanlaisia ovat löydötkin kuin Turussa (tai sen puoleen Lontoossa tai Pariisissa).



Historiaa saattoi opiskella vierittämällä metallikuulaa Itämeren kauppareiteillä...


...ja kokoamalla joko keskiaikaisen kirkon...


...tai vain holvikaaren.


Pienoismalli havainnollisti kaupunginmuurien rakentamista.


Toiseen malliin kurkistamalla näki keskiaikaisen kirkon sisustan.


Lasimaalauksia.


Lisää aktiviteetteja! Pedatilassa voi käytellä metallinetsintä...


...pensselöidä esiin löytöjä...


...tai koota luurangon.


Visbyn satamaa keskiajalta.


Keskiaikaiset veistokset olivat tutunnäköisiä nekin, olihan valmistuspaikka usein sama kuin Turun seudun veistoksilla.


Keskiaikainen käymälä. Paljoa ei tämä teknologian ala ollut muuttunut vielä Petite Trianoniinkaan mennessä.


Ja sitten Se Kuuluisa Taistelu... mutta siitä lisää huomenna.


Visbyn muurien eteläpäässä sijainnut, mutta sittemmin purettu Visborgin linna.


Historian hahmoja oli elävöitetty myös näin. Sören Norby purjehti myös Suomen vesillä.


Keskiajan kauppaa oli havainnollistettu tuttuun tapaan kauppatavaroin.


Gotlanti on kuuluisa myös viikinkiaikaisista raha- ja aarrelöydöistään. Ne olivat saaneet oman näyttelynsä, joka kertoi kolikoiden alkuperän laaja-alaisuudesta.




Oma salinsa oli Visbyssä syntyneen Christopher Polhemin keksinnöille. Tämä "ruotsalaisen mekaniikan isä" lienee suomalaisille tuttu lähinnä 500 kruunun setelistä. Suomenlinnassa on hänelle nimetty bastioni, Polhem kun oli Ehrensvärdin oppi-isä ja tärkeä tekninen neuvonantaja.


Kuolemanrangaistus oli vaihtuvan (?) näyttelyn aiheena. Karttaan oli merkitty pikkuruisin hirsipuin kaikki Gotlannin mestauspaikat...


...ja ennallistettu nistä yksi.


Uudemmista ajoista oli vielä esillä talonpoikaiskulttuuria...


...kauppaa...


...ja merenkulkua.


Loppukevennyksenä oli vielä taiteilijahuvilaelämää (?)...


...ja tämä heppu, joku originelli kotiseutumies muistaakseni.


Tuli pitkänlainen postaus, mutta museo on kaiken mainoksen ansainnut. Todella mielenkiintoinen paikka, jossa kannattaa Visbyssä käydä. Harmi vain, että ritariklubin matkalaisista taisin olla ainut, joka sinne ehti.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...