Heinäkuun alussa julkaistiin Koroisten kirkon muistoristillä kaikkiaan 16 kirjoittajan tuottama julkaisu Maarian kirkko ja pappila - Hengen ja maan viljelyä keskiajalta nykypäivään. (Docendo 2025).
Maaria on yksi Suomen vanhimmista seurakunnista, mitä ilmeisimmin jo 1220-luvun tienoilta, jolloin suuremmat kirkkopitäjät korvasivat Ravattulan Ristimäen kaltaiset paikallisseurakunnat. Varhaisemmat puiset kirkot korvautuivat kivisellä 1440-1450-luvuilla. Kirkko sai Neitsyt Marian lisäksi tuolloin toisenkin suojeluspyhimyksen, Pariisin marttyyripiispan Pyhän Dionysiuksen (Saint Denis) - asialla lienee tekemistä sen kanssa, että Turun piispana tuolloin ollut Olaus Magni (Olavi Maununpoika) oli opiskellut Pariisissa. (Pariisissa opiskelusta lisää blogissa täällä.)
Maarian kirkko on säilynyt varsin hyvin keskiaikaisessa asussaan, ja kuuluisa se on Suomen vanhimmasta (v. 1290) hautapaadesta, sekä erikoisista, tulkintoja uhmaavista rakentajamaalauksista seinillään. Erikoinen on myös länsipäädyn kellotorni, joka on ollut alunperin avoin alaosastaan, ja toiminut ehkä ulkokappelina tai ulkoalttarin katoksena.
Vuonna 1878 salama sytytti kirkon katon tuleen ja se tuhoutui. Holvit kuitenkin kestivät, ja kirkkosali säästyi, samaan tapaan kuin Pariisin Notre Damen katedraalin palossa 2019 - olisiko Pyhä Dionysius suojellut kumpaakin? Kaikki vintillä olleet 18 keskiaikaista veistosta kuitenkin tuhoutuivat, ja niistä on jäljellä vain Suomen muinaismuistoyhdistyksen taidehistoriallisen retkikunnan vähän aikaisemmin tekemä dokumentaatio. Keskiajan puuveistoksista on jäljellä vain kaksi krusifiksia ja alttaritaulu. Näistä sekä kirkkoon haudatun Johan Bäckin esineistöstä ja arvoituksellisesta 1500-luvun maalauksesta kuultiin myös helmikuussa kirjoittajien Artefacta 2025 konferenssissa pitämissä esitelmissä.
Kirjan jo ollessa painossa kaivaukset paljastivat kirkon lattian alta lukuisia hautauksia, jotka luultiin poistetun jo aikaa sitten. Kirjan mukana tuli asiaa käsittelevä lisälehti.
Pappila on ollut kirkon vierellä niin kauan kuin kirkkokin, mutta muiden Turun lähikirkkojen tavoin Maaria on saanut toimia vuosisadat palkkapitäjänä eli prebendana, keskiajalla tuomiokirkon papeille (usein itse piispallekin), ja 1640 alkaen akatemian professoreille. Kirkkoherraksi nimitetyt eivät siis enimmäkseen itse virkaa hoitaneet, vaan saarnat ja muut toimitukset piti tehtävään palkattu kappalainen tai apupappi.
Kirkkoherroina on toiminut sellaisia kuuluisuuksia kuin suomennostyöstään tunnettu Jacobus Petri, ja puutarhoistaan ja Amerikan matkastaan tunnettu professorin Pehr Kalm. Ruustinnoista maineikkain on tietysti Jenny Maria Montin-Tallgren, jonka sinnikäs arkeologinen harrastus johti mm. Koroisten piispanistuimen paikan löytymiseen.
Pappilan nykyinen päärakennus on puolestaan kuuluisa siitä, että se on ensimmäinen tiilestä muurattu pappila Suomessa. Läheisen Kärsämäen tiilitehtaan tiilistä 1700-luvun lopulla valmistuneen rakennuksen piti valmistustavallaan säästää metsiä, mutta sen lämpimänä pitäminen talvisin nieli valitettavasti puuta senkin edestä. Puutarha kukoisti erityisesti Kalmin ja Tallgrenien aikana. Vuosikymmeniin eivät Maarian kirkkoherrat ole pappilassa enää asuneet, verotuksen muutos teki täällä kuten muuallakin virka-asunnossa asumisen liian kalliiksi.
Kirjassa on myös artikkeli kirkkomaan hautakappeleista ja merkittävimmistä vanhoista haudoista, samoin kuin kahden muun Maarian seurakunnan hautausmaan esittely, nehän ovat Maarian keskinen hautausmaa Vähäjoen varrella, sekä Kärsämäen hautausmaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti