Sotilaspukukirjallisuudessa Napoleonin sodat on aika kilpailtu genre, tuosta länsimaisten uniformujen kultakaudesta kun on valtava määrä kirjallisuutta. Brittiläinen Paul L. Dawson on kuitenkin urakkaan tarttunut, menemällä alkuperäislähteiden äärelle Ranskan sota-arkistoon kahlaamaan läpi rykmenttien vuosittaisia raportteja vaatetuksesta ja varustuksesta. Kaikkea ei ole käyty läpi, vaan Dawson esittelee otannalla joitain kymmeniä osastoja, ja toki vallankumousaikana raportointi ei aina säilynytkään.
Tuloksena on sitä hardcorempaa uniformologiaa, pedanttisia listauksia hatuista, takeista, liiveistä, housuista ja kengistä, joita sotilailla oli tai pikemminkin puuttui. Vähän turhan hapokasta itselleni, joten katsotaan mitä kuvitus kertoo. Mukana on muutamia alkuperäisiä hattuja, takkeja ja housuja, kiitettävästi useammasta kulmasta kuvattuna (kuten meilläkin tehtiin kun tekstiilikonservaattorin kanssa inventoimme ja pakkasimme sotilaspukuja muuttoa varten), mutta ei alkuunkaan niin paljon kuin olin toivonut. Pukukappaleet ovat kaikki peräisin ranskalaisen keräilijän ja kauppiaan Bertrand Malvauxin kokoelmasta.
Alkuperäiskuvitus on painatukseltaan korkeatasoista, tosin suurimmalta osin eri ratsuväen lajeista (rakuunat, husaarit jne.). Käsittämätöntä kyllä, piirrosten tekijöitä ei kerrota, ei myöskään mistä kokoelmasta ne ovat peräisin - kontekstista päätellen kait sitten Ranskan sota-arkistosta.
Lopputulema on vähemmän yllättävästi, etteivät pukuohjesäännöt, säilynyt dokumentaatio ja aikalaiskuvitus kauhean hyvin aina mätsää. Näin on vanhojen aikojen kohdalla aina, ja varsin Ranskan vallankumouksen alkuvuosina. Vuoden 1793 yleistä asevelvollisuuta (levée en masse) seurasi vuoden 1794 alussa yhdistäminen (amalgame), jossa valkotakkinen vanha armeija sulautettiin osaksi uutta sinitakkista armeijaa 1:2 periaatteella.
Tämä vallankumouksen ahjossa taottu armeija antoi sitten Napoleonille sen aseen, jolla hän voittonsa voitti niin kauan kuin niitä riitti. Ensimmäisen keisarikunnan vormuista Dawson näyttää julkaisseen puolen tusinaa vastaavaa kirjaa kuin tämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti