Vuonnan 1606 perustettu Vaasan kaupunki paloi 1852 niin perusteellisesti, että se päätettiin rakentaa uudelleen lähemmäs merta. Autio ei Vanha Vaasa silti ole, sen ruutukaava-alueella on nykyään 1900-luvun pientaloasutusta. Tutustuminen alkoi Vanhan Vaasan museosta (josta toiste lisää), jonka jälkeen askelsimme läheiseen Rauniopuistoon. Näyttävin jäänteistä on Pyhän Marian kirkko, alunperin Mustasaaren pitäjän ja emäseurakunnan kirkko. 1500-luvun alussa rakennettua kirkkoa laajennettiin 1600- ja 1700-luvuilla.
Raunioita on restauroitu jo vuodesta 2020...
mutta sisälle pääsi ihmettelemään jykeviä kivi- ja tiilimuureja.
Aukko oikealla on ollut saarnastuoli. Kulku sinne oli muurin sisällä olevan käytävän kautta, ovi näkyy kuvan keskellä.
Ilari oli saanut vinkin tekijänleimalla merkitystä tiilestä ulkoseinässä, mutta se oli jäänyt jonnekin suojauksen taakse.
Vieressä sijainneesta raatihuoneesta oli jäljellä vain kivillä merkityt ääriviivat, eivätkä nekään erotu tässä kuvassa.
1675 valmistuneesta kirkon kellotapulista oli sentään jäänyt vähän enemmän, nimittäin kivinen alaosa.
Kun tiilistä nyt oli puhe, niin huomasimme, että kellotapulia oli paikattu teollisemmin valmistetuilla tiilillä. Samanlaisia, kumisen kuljetusmaton nystyröiden aiheuttamia painanteita löytyy myös Turun kaupunginkirjaston vanhan osan seinästä.
Vuonna 1691 valmistuneesta triviaalikoulusta oli jäljellä komea kivijalka.
Triviaalikoulua ja sen kuuluisinta oppilasta, J.L. Runebergia, oli muistettu monumentilla 100 vuotta palon jälkeen, 1952.
Vähän matkan päässä on muistomerkki Vaasan taistelussa 1808 kaatuneille ruotsalaissotilaille ja surmansa saaneille vaasalaissiviileille.
Monumentin kyljessä oli kovasti uniformun nappien näköisiä pronssilevyjä, ja todella ne ovatkin Överhankmon maihinnousuun ja Vaasan taisteluun osallistuneiden ruotsalaisrykmenttien tunnukset.
Loisteliain nähtävyys on alueen kaakkoiskulmalla sijaitseva Mustasaaren kirkko, aikoinaan (1786) Vaasan hovioikeuden rakennukseksi valmistunut.
Palon jälkeen lisätty kellotapuli näyttää nousevan suoraan katosta, mutta on itse asiassa kirkon takana.
Kirkon takana, pitäjäntuvan vieressä, on myös Mustasaaren (Mussor) 600-vuotismuistomerkki, Theodor Schalinin teos on vuodelta 1958, mutta 600 vuotta on laskettu vuodesta 1348. Sen koommin on siis ehditty viettää jo 650-vuotisjuhlatkin.
Pronssiveistos kuvaa hylkeenpyytäjiä työntämässä venettään jäällä. (Matkalla Ilari oli siteerannut keskiaikaisia kertomuksia, joissa pyhimyksen rukoilu pelastaa jäälautalle ajelehtimaan joutuneet pohjalaiset hylkeenpyytäjät.)
Kirkolta taivalsimme länteen pitkin Vanhan Vaasan kirkkokujannetta, jolla on kunnia olla Suomen vanhin yhä olemassa oleva puistokatu ja julkinen puisto. Alkuperäiset haavat korvattiin neljällä rivillä lehmuksia 1836-42, ja ne siis selvisivät palosta. Puistokujan molemmin puolin oli aikoinaan hovioikeudenneuvoston tontteja.
Kirkkokujanteen toinen pää päättyy maakumpuun, joka on kaikki mitä 1300-luvulla perustelusta Korsholman linnasta on näkyvillä. Muistoristi on vuodelta 1896.
Kauan luultiin, ettei keskiaikaisesta Korsholmasta mitään jäljellä olisikaan, mutta 2022-2025 suoritetuissa kaivauksissa tehtiin löytöjä aina 1200-luvulta asti. Vuosisatoja maaperässä säilyneiden hullukaalin siementen kerrottiin itäneen ja kasvaneen kaivausten myllerrettyä maaperän.
Kummun juurella avautuvalla peltoaukealla lainehti meri linnan perustamisen aikoihin.
Lopuksi poikettiin vielä Vanhan Vaasan torille. Aikoinaan se oli Nya torget, ja ehdittiin kivetä vain vähän ennen 1852 paloa, jonka jälkeen se hautautui maakerrosten alle. Paikallinen asukas löysi kiveyksen jo vuosikymmeniä sitten, esiin se kaivettiin kokonaa 2019.
Hyvin säilynyt kiveys toi turkulaiselle tietysti mieleen Turun kauppatorin alle jääneen paloa edeltäneen ajan kiveyksen, joka kaivettiin esiin samoihin aikoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti