Kakolanmäen uumeniin louhittu Turun jätevedenpohdistamo aloitti toimintansa jo 15 vuotta sitten, vaan näin kauan kesti ehtiä paikkaan tutustumaan, nyt Turun päivän yleisötapahtuman aikana.
Sisäänkäynti luolastoon on louhittu Sofiankadun loppupäähän.
Luolassa viihdytti orkesteri...
yleisön odotellessa vuoroaan nousta Jokke Jokijunaan, jolla sitten huristeltiin ympäri luolastoa opastusta kuunnellen.
Kyydissä ei mitään ehtinyt kuvaamaan, mutta ruiskubetonilla kuorrutettua kalliotahan nuo seinät olivat. Ja vaikutelmaksi jäi että koko mäki on koverrettu ontoksi, sen verran valtava paikka oli kyseessä.
Kyydistä jäätyä oli vielä pieni näyttely vedenpuhdistuksen historiasta.
Aikaisempi puhdistamo sijaitsi Kakolan lounaispuolella, Portsan ja satamaradan takana alueella joka sodan aina tunnettiin Pikku-Berliininä. Nyt paikka on joutomaata ja odottaa rakentamista.
Jätevesialtaan pinta toi mieleen jonkun huippubaristan luomukset.
Tässä jonkinlainen havainnollistus tuosta laajuudesta.
Kakolasta taivalsin vielä pääpaloasemalle ja sen palomuseoon, jossa on mm. Suomen vanhin (hevos)ambulanssi, vuodelta 1901.
Liki yhtä vanha on höyryruisku, vuodelta 1902.
Lumitykki palonsammutukseen. Jäi hieman auki toimiko idea.
Palo- ja pelastusalalla on omat kunniamerkkinsä.
Asbestipuku näyttää yhtä kaamealta kuin kuulostaakin. Yksi on säästetty museon vitriiniin.
Onneksi seuraavan sukupolven savusukelluspuvut olivat muista materiaaleista.
Kyllähän sitä paloja sammuttaisi, mutta se raporttien kirjoittaminen...
Pienoismalli vakavamman puoleisen rakennuspalon sammutuksesta.
Aikoinaan palaoseman portilla seistiin vartiossa kuin kasarmin edessä ikään, aseena kiväärin sijasta palokirves.
Heraldiikka herättää aina museolaisen kiinnostuksen, varsinkin kun suunnittelijaksi mainitaan eläköitynyt kollega.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti