Uutta Finnassa (tammikuu 2019)

Kaikkiaan 800 viimeisen kuukauden aikana haravoitua lisäystä (joskin edelliskerralla kerrotuista syistä myös joulukuisia). Nostetaan tällä kertaa pelkästään esiin turkulaisen Pharmakonin farmaseuttisen tutkimuslaboratorion laaja lääkeainekokoelma eksoottisine nimineen.

Rohtosalkoruusua eli alteanjuurta (Radix Althaeae) on keskiajalla käytetty flunssan lievittämiseen ja sillä on lääkitty kipeää kurkkua. Muinaisessa Egyptissä rohtosalkoruusun juurimahlaa sekoitettiin pähkinöihin ja tarjoiltiin kuninkaallisille herkkuna. Alteanjuuri oli herkkua myös muinaisille roomalaisille.

Rohtosuopayrtti on myös vanha lääkekasvi. Sillä on hoidettu muun muassa paiseita, yskää ja ummetusta. Kasvin sisältämät saponiinit ovat myrkyllisiä, joten rohtokäyttöä ei nykyään suositella.

Arabikumilla on ollut ja on monenlaista käyttöä. Tämä näyte on peräisin Kordofanista Sudanissa, joka on perinteisesti ollut suurin arabikumin tuottajamaa.

Mirha ei sekään paljon esittelyjä kaipaa. Tämä näyte on Somaliasta.

Herba Adonis Vernalis kuulostaa juhlavalta, mutta on suomeksi kevätruusuleinikki, sydänlääkkeenä käytetty.

Oksetusjuurella oli menneinä aikoina nimensä mukaista käyttöä jos joutui vihamiestensä myrkytysyrityksen kohteeksi.

Inkivääri on vanha lääke vilustumiseen ja vatsavaivoihin.

Sassafras on tunnettu lääkeaine niin Kiinassa (reumatismi) kuin Pohjois-Amerikan alkuperäisväestönkin (haavat, kuume) parissa.

Helleborus nigeriä (vaaleajouluruusu) käytettiin jo antiikin aikana halvauksen, kihdin ja varsinkin hulluuden hoitoon.

Jaavanjambolaanin terveysvaikutukset ovat sattuneesta syystä parhaiten tunnetut perinteisessä aasialaisessa lääketieteessä.



















.