Venäjän sisällissota ei päättynyt 1922 vaan jatkui erilaisina yrityksinä kaataa neuvostovalta koko sotien välisen ajan. Emigranttiscene pirstoutui moniin ryhmittymiin, joista ilmeisesti merkittävin oli kenraali Wrangelin Krimiltä vetäytyneestä valkoisesta armeijasta muodostettu ROVS (Venäjän Yleissotilaallinen liitto). Järjestöjä oli monia, ja joidenkin nimistä totta puhuen tulivat mieleen Brianin elämän vastarintaliikkeet ("Venäläisen totuuden veljeskunta"). Vaikka bolsevikit olivat syrjäyttäneet vasemmistoenemmistöisen kansalliskokouksen, maanpaossa oppositio muuttui yhä konservatiivisemmaksi ja monarkistisemmaksi, vajoten nuoremman polven toimesta 1930-luvulla jopa fasismin ihailuun.
Vuoden 1917 jälkeen vastassa oli kuitenkin tehokkaampi turvallisuuskoneisto kuin ennen sitä. Neuvostotiedustelu onnistui operaatio Trustilla torppaamaan attentaatit vuosikausia. Vuonna 1927 räjähti tosin sekä Leningradissa että Moskovassa, ja seuraavana vuonna onnistuttiin räjäyttämään pommi itsessään salaisen poliisin päämajassa Lubjankassa. Paljon ei aikaan saatu, mutta kuka ties syntyneellä hysterialla oli osuutensa Stalinin valtaannousuun?
Kirja on siis konspiraatioiden historiaa, ja kun sellaisesta on kysymys, jää usein lukijan vastuulle mikä on totta ja mikä ei, niin paljon mutkikkaita juonia ja hämäriä persoonia scenessä hääri. Ei pysynyt suomalainenkaan tiedustelu aina perässä, heitäkin vedätettiin, ja aina välillä uhkasi suhmuroinnin seurauksena syntyä diplomaattinen kriisi, oikeistoaktivistien käsissä ollut toiminta kun ei aina lakeja tunnontarkasti noudattanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti