Muistomerkin vaiheet heijastelevat Viron vapaussodan muistomerkkien yleistä kohtaloa: pystytetty 1925, hävitetty 1940 ja pystytetty uudelleen 1992. Restauroitukin se on jo ehditty, vuonna 2004. Alkuperäinen veistos oli Amandus Adamsonin suunnittelema, kopio Lembit Palmin.
Jalustaan on kiinnitetty alkuperäistä veistoksen fragmentti, sellaisiahan oli säilynyt myös Pärnussa. Pronssinpalassa on taiteilijan signeeraus, ja valupaikka, Italian Pistoia.
Veistos kuvaa kahta sotilasta, joista lippua kantava on saanut osuman. Ensimmäisessä maailmansodassa ei lippuja kannettu, mutta sitä seuranneissa Itä-Euroopan sekasortoisissa taisteluissa sitäkin useammin, jalan ja ratsailla. Ehkä niitä tarvittiin jo taistelevien osapuolten tunnistamiseenkin. Eikös se Pentinkulman punakaartikin ottanut punalipun rintamalle?
Samassa puistossa vähän matkan päässä, ja vastakkaiseen suuntaan "katsovana" oli puolestaan muistomerkki suuren isänmaallisen sodan kaatuneille.
Tämän aivan hotellin vieressä sijaitsevan Viron suojeluskunnan (Kaitseliit) talo...
löytyi laatta sen muistoksi että Viron vapaussodan suomalaisvapaaehtoisten esikunta oli sijainnut rakennuksessa vuoden 1919 alussa, ja suomalaiset itse asiassa Rakveren punaisilta tuolloin valtasivatkin, 12. tammikuuta 1919.
Funkista edustavan Rakveren kymnaasin seinästä...
löytyi puolestaan laatta rakennuksen piirtäneen Alar Kotlin muistoksi. Kovasti Kekkosen näköinen mies.
Stanisław Herbst ei hänkään liene monelle suomalaiselle tuttu. Tämä puolalainen historianprofessori syntyi Rakveressa 1907. Kotikaupunki oli muistanut kivellä puistossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti