Arktisista maisemista on palattu etelän lämpöön. "Pappiskuningas Johanneksen peilin" etsintä alkaa mistäpä muualtakaan kuin Venetsiasta, josta (melkein) Maltan kautta jatketaan Aleksandriaan ja lopulta fiktiiviseen Ekvatoriaan* jossain Itä-Afrikassa Victoriajärven tienoilla. Ajassa on palattu taakse päin, vuoteen 1911, mikä kaanonissa tekisi siitä tapahtuma-ajaltaan järjestyksessä toisen, sijoittuen Nuoruuden ja Suolaisen meren balladin väliin.
Tarina etenee tuttuun tapaan verkkaisesti, ryyditettynä vanhoilla myyteillä, salaseuroilla ja näennäisesti satunnaisilla kohtaamisilla fiktiivisten ja todellisten (tässä tapauksessa Winston Churchill) henkilöiden kanssa - suoraan sanoen hieman turhankin verkkaisesti, vaikka kiireettömyys tämän laivattoman merikapteenin tavaramerkki onkin. Jopa väkivalta jää vähemmälle kuin edellisessä albumissa, aseet alkavat paukkua vasta loppumetreillä.
Ja tietysti mukana on prattilaista maagista realismia, jossa vaikkapa karanteeniin julistettu Maltan saari saa naishahmon ja antaa vihjeen etsinnässä.
*Tai ei ehkä niinkään fiktiiviseen, sillä nykyisessä Etelä-Sudanissa todellakin oli alue nimeltä Equatoria. Etelä-Sudanin kolmen eteläisimmän osavaltion nimenä se on edelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti