Englantilais-ranskalainen liittokunta hajosi kevään 1940 romahduksessa varsin katkerissa merkeissä, mitä ei myöskään auttanut brittien yritys upottaa Ranskan laivasto Mers-el-Kébirissä (vaikka aseleoo Saksan kanssa jätti laivaston Saksan ulottumattomiin) ja epäonnistunut yritys Dakarin valtaamiseen de Gaullen nimissä. Tämä, ja se että Vichyyn perustettu Ranskan uusi hallitus tietystikin oli maan "laillinen" hallitus (niin tasavallan arvot hylännyt ja fasismiin päin kallellaan kuin olikin) saivat Ranskan siirtomaiden sotilaat taistelemaan entistä liittolaistaan vastaan.
Myöhemmät yhteenotot olivat liittoutuneiden reaktioita muihin sotatapahtumiin liittyen. Pelin kuvaama Syyrian ja Libanonin valtaus 1941 olivat vastaus Luftwaffen osallistumiselle Irakin kapinaan samana keväänä. Madagascar vallattiin 1942 etteivät japanilaiset voisi käyttää sitä tukikohtanaan. Vaikka Vichyn Ranska oli puolueeton, oli se taistelematta antanut aiemmin Indo-Kiinan kentät japanilaisten käyttöön. Vichy ei toisaalta julistanut sotaa Britanniallekaan vaikka sen alueista käytiin ankariakin taisteluja. Ranskan puolueettomuuden illuusio säilyi loppuvuoteen 1942, jolloin Pohjois-Afrikkaan tehtyjen maihinnousujen seurauksena saksalaiset miehittivät loputkin Ranskasta.
Mielenkiintoinen kirja sodasta jota kumpikaan osapuoli ei juuri välitä muistella. Mukana paljon politiikkaa ja diplomatiaa, joiden koukeroita tässä kuviossa tietysti riitti. Sotahistoriana melko keskinkertaista, varsinkin karttojen puute häiritsee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti