Ensimmäistä maailmansotaa Afrikan mantereella

Jälleen kerran oheislukemisto tuli luetuksi jälkijunassa, joskin siihen liittyvästä pelistä postasin vain 1,5 vuotta sitten. Eli Itä-Afrikassahan tässä taas ollaan ja kyseessä on liki 500-sivuinen Edward Paicen kirjoittama järkäle World War I The African Front: An Imperial War on the African Continent.

Paicen kirja on kronologisesti etenevä ja kohtuullisin kartoin varustettu narraatio sotanäyttämöstä, joka ulottui valtaisan laajalle käsittäen nykyiset Kenian, Ugandan, Ruandan, Burundin, Tansania, Kongon demokraattisen tasavallan, Zambian, Malawin ja Mosambikin valtiot. Suuremmat ja pienemmät sota-alukset oallistuivat taisteluihin Intian valtameren lisäksi Victoria- ja Tanganjikajärvillä.

Lyhyesti kerrottuna Saksan Itä-Afrikan (nyk. Tansania) joukot pystyivät heti alusta alkaen tekemään iskuja brittien ja belgialaisten alueille, mutta tilanne säilyi asemasotana vuoteen 1916 asti jolloin pääasiassa eteläafrikkalaisin ja belgialaisin voimin ne tungettiin maan kaakkoisnurkkaan. Tälläin Saksa oli jo sodassa Portugalia vastaan ja Lettow-Vormbeck siirsi sodan Portugalin Itä-Afrikan (nyk. Mosambik) alueelle, livahtipa sieltä vielä brittien Pohjois-Rhodesiaankin (nyk. Sambia), jossa lopulta joutui antautumaan sodan Euroopassa jo päätyttyä. Ilmeisesti hän oli ollut valmis marssimaan koko maanosan halki Atlantin rannikolle pitääkseen takaa-ajajat kintereillään.

Saksalaisten joukot koostuivat valkoisista upseereista ja aliupseereista, sekä mustista sotamiehistä joista käytettiin nimitystä askari. Jälkimmäisille luvatut palkat jäivät hävityn sodan vuoksi rästiin, mutta toisen maailmansodan jälkeen Saksan liittotasavallan hallitus maksoi ne vielä elossa oleville sotilaille.

Lettow-Vorbeckin tarkoitus oli vain ollut sitoa liittoutuneiden joukkoja. Koko sodan aikana Itä-Afrikassa palveli kuitenkin vain yksi brittiläinen pataljoona, muut joukot olivat joko Intiasta tai Etelä-Afrikasta, sodan loppua kohden yhä enimmissä määrin paikallisesti värvättyjä mustia sotilaita (King's African Rifles). Materiaalisia resursseja sota Britannialta joka tapauksessa nieli.

Itä-Afrikan väestölle sota oli joka tapauksessa tuhoisa. Sotilaiden lisäksi pestattiin tai oikeammin sanoen pakko-otettiin sadointuhansin kantajia roudaamaan sotilaiden tarvitsemaa huoltoa läpi tämän käsittämättömän laajan ja vaikeakulkuisen maaston. Kuolleisuus näiden joukossa oli suuri, ja sodan vaikutus talouteen ja yhteiskuntaan ylipäätään musertava. Mutta niin täällä kuin Euroopassakin viimeisen sanan sanoi espanjantauti, joka saapui pian aselevon tultua ja surmasi (kuten Euroopassakin) suurin piirtein saman verran väestöä kuin sotakin oli vienyt.