Brittijoukkoja, ja ranskalaisia, lähetettiin liittolaisensa Italian avuksi Caporetton katastrofin jälkeen loppuvuodesta 1917, ja ne pysyivätkin siellä aina sodan loppuun. Koillis-Italian rintamalla taistelivat siis yhdessä italialaiset, englantilaiset ja ranskalaiset sotilaat, ehtipä mukaan, vain niukasti ennen aselepoa, yksi amerikkalainenkin rykmentti (ja toki siellä oli myös Hemingway). Länsirintaman mudasta Italian aurinkoon lähetetyt brittimosurit eivät olleet vaihtoon tyytymättömiä. Tosin dolomiittien rinteillä saatiin maistaa myös vuoriston hyytävää talvea, ja taistelujakin oli luvassa.
Kirja perustuu pääasiassa eri maiden virallisiin historioihin, ja on jokseenkin kuivaa luettavaa. Itse asiassa myönnän selanneeni kursorisesti useammankin sivun operaatiokuvauksia, sen verran puisevia ne olivat. Karttoja kirjassa on useitakin, tosin niin omituisen "omatekemiä" että niiden hyödyllisyys tapahtumisen seuraamisessa on varsin vähäinen. Kuvaliitteestä plussaa.
Itse asiassa mielenkiintoisin osuus oli kirjan viimeinen luku, josa käsiteltiin tapahtumien kulusta jälkeen päin käytyä historiasotaa. Pelastivatko liittolaiset Italian 1917? Kuten Wilksit toteavat, apuun tulleet joukot eivät varsinaisesti osallistuneet Caporetton offensiivin pysäyttämiseen, vaan italialaiset saivat omat rivinsä järjestykseen. Niiden mukaan tulo, ja materiaalinen apu, oli epäilemättä kuitenkin suuri taistelutahtoon vaikuttanut tekijä.
Myöhemmin brittijoukot olivat torjumassa Itävalta-Unkarin lyhyeksi ja menestyksettömäksi jäänyttä offensiivia kesäkuussa 1918, ns. Piaven toista taistelua (ensimmäiseksi laskettiin Caporetton offensiivin pysäyttäminen ko. jokilinjalle). Niillä oli myös roolinsa saman vuoden lokakuun lopussa alkanessa Vittorio Veneton taistelussa, joka lopulta luhisti kaksoismonarkian ja pakotti sen aselepoon.
Sodan jälkeinen italialainen historiankirjoitus väitti Vittorio Veneton luhistaneen samaan syssyyn myös Saksan, ja siten ratkaisseen koko ensimmäisen maailmansodan! Mielenkintoista kyllä saksalaiset ehtivät reagoida muutama päivä ennen omaa aselepoaan myös tähän: Baijerista lähetettiin osasto puolustamaan Brennerin solaa.
Lopuksi on paikallaan palata blogin juurille, sen ensimmäiseen postaukseen, jonka aiheena oli Italian ylipäällikön Armando Diazin aselevon päivänä 4.11.1918 antama päiväkäsky.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti