Ikäihminen pelastaa lännen

Jotenkin on tullut ajateltua Winston Churchillin olleen hyvinkin vanha hänen tullessaan Ison-Britannian pääministeriksi toukokuussa 1940. Itse asiassa hän oli 65-vuotias, siis nuorempi kuin vaikkapa Sauli Niinistö aloittaessaan toisen virkakautensa. Churchilliä elokuvassa Synkin hetki (The Darkest Hour) esittävä Gary Oldman on vain hieman alle kuusikymppinen (täyttää maaliskuussa), mutta hänet on maskeerattu huomattavasti vanhemmaksi. Oldmanin kerrassaan loistava roolihahmo on iäkkyydessään hauras, ja vakuuttavan inhimillinen mumisevine puheineen, äksyine käytöksineen ja paheineen (tupakointi ja alkoholi). Hieno roolihahmo on myös Kristin Scott Thomasin esittämä Churchillin puoliso Clementine. Myös Lily Jamesin esittämä Churchillin sihteeri Elisabeth Layton on historiallinen henkilö, hänen mukana olonsa liittyy tietysti pääministerin innostaviin puheisiin, joista hapan Halifaxkin joutuu myöntämään että ne "mobilisoivat englanninkielen ja lähettivät sen taisteluun". Monelle sihteerin näkökulma tuo tietysti mieleen Perikato-elokuvan.

Elokuvan voi nähdä viime kesänä ensi-iltansa saaneen Dunkirk-leffan taustoituksena politiikan ylätasolla. Elokuva alkaa Saksan hyökkäyksestä länteen ja Churchillin noususta pääministeriksi Neville Chamberlainin myöntyväisyyspolitiikan kärsittyä haaksirikon, ja jatkuu Dunkirkin ihmeeseen, brittien siirtoarmeijan pelastumisen ja mahdollisuuteen jatkaa taistelua.

Fiktiotahan elokuva perimmiltään on, ja paljon on jo kiinnitetty huomiota täysin keksittyyn metrokohtaukseen (jossa "kansa" vaatii johtajaansa pysymään tiukkana) ja että elokuvassa rauhaa natsien kanssa vaativat vain Chamberlain ja em. Halifaxin varakreivi. Tosiasiassa taistelun jatkamisen on suurelle osalle brittejä täytynyt näyttää toivottomalta, ja ensimmäisen maailmansodan kuolonuhrit olivat aivan liian tuoreessa muistissa. Ja toisin kuin elokuvassa, Churchill itse ei koskaan harkinnut neuvottelurauhaa, ei vaikka Hitlerin ehdot epäilemättä olisivat olleet "kohtuulliset", hänhän omalla tavallaan ihaili ja kunnioitti brittiläistä imperiumia, ja toivoi vain saavansa tältä rauhassa aloittaa oman imperiuminsa luomisen (ja tuhoamissodan) idässä. Tätä peräänantamattomuutta eivät silloiset, nykyiset tai tulevatkaan natsit ole antaneet hänelle anteeksi. Toki Churchill on joutunut sittemmin ryöpytykseen vasemmaltakin "rasisminsa" vuoksi, mutta mikään tuskin uhannee hänen asemaansa suurimpana brittinä kaikenlaisissa äänestyksissä.

Lännen kohtalo oli noina päivinä kiikun kaakun ja vakavia aikoja elettiin, mutta itse asiassa elokuva on täynnä huumoria, juurikin Oldmanin suurenmoisen roolityön ansiosta. Täydet viisi tähteä siis.

Elokuvaa on kuvattu mm. Whitehallin alla olevassa komentokeskuksessa, joka nyttemmin on museona nimellä Churchill War Rooms. Sen yhteydessä on myös näyttely Churchillin urasta, toki sota-aikaiseen pääministeriyteen painottuen.