Maltalaisen merimiehen saga alkoi ajelehtimisella Tyynellämerellä lauttaan sidottuna albumissa Corto Maltese Etelämerellä (suomennettu myös alkuperäisteosta paremmin vastaavalla nimellä Suolaisen meren balladi). Juan Díaz Canalesin ja Rubén Pellejeron kolmas post-prattilainen albumi Tarowean: yllätysten päivä vastaa kysymykseen miten mies tuohon jamaan joutui. Alaskan ja Afrikan jälkeen ollaan nyt eteläisellä pallonpuoliskolla, ja matkataan Tasmaniasta Borneon kautta Tyynen valtameren fiktiivisille saarille keskelle polynesialaisen heimon valtataistelua.
Luvassa on jälleen salaperäisiä veljeskuntia, kolonialismin häikäilemättömyyttä, rakkautta ja verilöylyjä. Suurvaltojen kilpailu näkyy vain Saksan keisarillisen laivaston lipun hulmahduksena, eletäänhän vasta suursodan aattoa. Ensimmäisellä lukemisella s. 23 unijakso sai jo uumoilemaan että tekijät ovat ajautumassa kohti Prattin viimeisten albumien tajunnanvirtaa, mutta ei sentään. Toiminnallinen seikkailu tämäkin on, balanssoituna ripauksella sitä ihmisluonnon selittämättömyyttä, jolla Pratt tarinoitaan ryyditti.
Hyvä lukukokemus, vaan kitistävä on siitä että värit eivät oikeastaan sovi CM-albumeihin, mutta minkäs teet. Piirretäänhän Tex Willeritkin nykyään värillisinä.
Tämä postaus on ajoitettu julkistumaan 1. marraskuuta, kelttiläisen samhainin aikana, tasan 108 vuotta sen jälkeen kun Corto löydettiin ajelehtimasta merestä vuonna 1913.
1 kommentti:
albumista samaa mieltä.
knoppina jäin miettimään värejä, koska cortothan tuli suomeen värillisinä non stop -lehtien jatkokertomuksina 1973-77. kun luin ensin ne oli vaikea ssiirtyä siperiassa-albumin mustavalkoisuuteen.
Lähetä kommentti