Museon palatsimaisiin näyttelytiloihin tällainen ruhtinaallinen kokoelma on kuin omiaan.
Norsunluuta on keskiaikaisista olifanteista eli sota- tai metsästystorvista...
uskomattoman mestarillisiin veistoksiin barokkiajalta.
Monet esineet olivat tuttuja edellissyksyisestä kuriositeettikabinetteja käsitelleestä luennostani Turun linnassa. Artificialiasta ja naturaliasta toiste lisää, mutta joka tapauksessa esillä on monia esimerkkejä siitä miten luonto oli yhdistetty taidokkaaseen käsityöhön, kuten yksisarvisen sarvesta tehty malja...
tai koriste-esineeksi muutettu besoaari.
Vastaavia esineitä oli paljon: korallia, simpukoita, strutsinmunia, seychellinpähkinöitä, sarvikuonon sarvia...
Itseäni kiinnostivat myös erilaiset pelilaudat nappuloineen.
Kokoelma kuuluisin esine on kuitenkin tämä, Benvenuto Cellinin Saliera, Ranskan kuningas Frans I:lle 1543 valmistettu suola- ja pippuriastia. Lopullisesti sen maineen kruunasi varkaus 2003, takaisin suolakko saatiin vasta 2006 kun varas itse johdatti poliisin sen kätköpaikalle.
Kokonaisen kerroksen museosta käsittää maalauksille omistettu osio, Gemäldegalerie. Mutta uupumus iski, ja kun oli vielä ehdittävä yhteen museoon, jäi se läpikävelyn varaan. Sen ehti nähdä että taidehistorian tunnetuimpia maalauksia oli joka suunnalla, tässä Pieter Brueghel vanhemmalle omistettu sali.
Ylimmän kerroksen raha- ja mitalikabinetti oli suljettu. Nopealle vilkaisulle jäi em. syystä myös vaihtuva näyttely Espanjan Habsburgien sotaretkistä Pohjois-Afrikkaan. Aseita ja haarniskoja olisi siellä ollut.
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti