Portintakaisen linnanpihan läpi päästään seuraavalle linnanpihalle...
ja sieltä pääaukiolle jota hallitsee P. Vituksen katedraali. Sen korkeuksiin nouseva länsipääty on vasta 1800-luvulta.
Suurimmalta osaltaan se kuitenkin on keskaikainen goottilainen katedraali, jonka alkuperäinen sisäänkäynti on koristeltu mosaiikein.
Sisällä on hyvin katedraalimaista kuten odottaa sopii.
Portaikko toi mieleen Rouenissa näkemämme.
Tärkeimpiä nähtävyyksiä kirkossa ovat P. Johannes Nepomukilaisen massivinen hopeinen hautamuistomerkki (häntä esittävän veistoksen olimme nähneet jo vuosia aiemmin Gardajärvellä)...
ja P. Venceslauksen kappeli.
Katedraalin takana on vanhempaa romaanista tyyliä edustava P. Yrjön basilika, mutta siitä oma postauksensa.
Niin tulee myös parista museossa joissa kävimme, sekä Kultaisesta kujasta, joten talsitaan ulos itäpään portilla. Vartiokopit olivat siellä tyhjinä.
Alas linnavuorta tultiin etelärinteen palatsipuutarhaa, joka osalta matkaa osoittautuikin maksulliseksi, mutta olivat näkymät sen arvoisiakin (lipunmyynti oli ensimmäisen kuvan pyöreässä tornissa).
Alas päästyä sopi istahtaa varjoon nauttimaan lounasta ja katselemaan linnavuorta alhaalta käsin, Mala Stranan kaduilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti