maanantai 1. elokuuta 2016

Örön linnakesaari

Örön linnakesaari siirtyi puolustusvoimilta metsähallitukselle viime vuoden alusta, ja on siis toista kesää avoinna matkailijoille. Me kävimme siellä lauantaina.


Kuten arvata saattaa, on saaristomatkailun uudesta kohteesta tullut hetkessä suosittu, ja vierasvenesatama oli täynnä nytkin.


Jo venerannassa oli muistoja saaren sotilaallisesta menneisyydestä: lähipuolustusasema sataman suojaamiseen.



Venäjän Itämeren laivasto kutsui linnakkeidensa telakoita "Martintelakoiksi", sellainen oli myös Örössä. Suomalaisille se oli "ÖKmo", Örön Korjaamo.



Tsaarinaikaiset rakennukset palvelevat edelleen, ruokala (oikealla) ravintolana, kasarmi (vasemmalla) hotellina. Saaren matkailukäytöä on kehitetty parissa vuodessa voimakkaasti.


Varuskunnan sydän vastakkaisesta suunnasta, vasemmalla esikuntana palvellut rakennus, taaempana vasemmalla ravintola ja oikealla hotelli.


Upseereiden asunnot ovat nekin matkailukäytössä. Niillä on hauskoja nimiä kuten Käärmemurju, Mekka jne.


Saaren erikoisuus ovat myös kivetyt tiet. Olipa täällä aikoinaan rautatiekin järeiden ammusten kuljetukseen, mutta se on purettu.


Omanlaisiansa ovat teiden nimetkin, varusmieshuumoria. Lyhyen Ikävän lisäksi on Pitkä Ikäväkin.


Saarella kerrotaan olevan "Suomen suurin keto", joka on palvellut mm. helikopterikenttänä ja varusmiesten jalkapallokenttänä.


Saaren luonto on nähtävyys sinänsä. Jätän siitä kertomisen asiaan paremmin kvalifioituneille. Tässä kuitenkin yksi harvinaisen lännenkylmänkukan kasvupaikka, ne oli aidattu kedolla erikseen.


Kukkien ja perhosten sijasta keskityn tähän militääripuoleen. Aukion suojaksi maahanlaskua vastaan oli rakennettu lähipuolustusasema juoksuhautoineen.


Saarelle on kiitettävästi pystytetty opastustauluja, jotka tasapuolisesti ottavat huomioon sekä sotahistorian että saaristoluonnon. Molemmat olivat esillä myös pienessä näyttelytilassa kasarmialueella.


 Näyttelyssä oli esillä ilmatorjuntatykki ZU-23-2 eli Sergei ampujineen.



Saaresta tuli ensimmäisen maailmansodan aikana osa Pietarin turvaksi rakennettua merilinnoitusjärjestelmää. Venäjä oli menettänyt Itämeren laivastonsa Tsushiman meritaistelussa 1905, joten uuden sodan syttyessä oli turvauduttava defensiiviseen strategiaan. Aiemmin saaristolaisten laidunsaarena käytetty Örö sai patterillisen 120 mm tykkejä, patterillisen 6 tuuman (152 mm) tykkejä sekä kuuluisimpana patterin järeitä 12 tuuman (305 mm) tykkejä mallia 305/52 O. Jokainen patteri sai vielä suojakseen 75 mm ilmatorjuntatykin.

Obuhovin terästehtaan valmistamia tykkejä oli saarella aikoinaan neljä, kahden ryhmissä. Puolet tykeistä vietiin ennen talvisotaa Viipurinlahden suojaksi. Jäljelle jääneistä parhaassa kunnossa on ykköstykki, tässä nähtynä aseman takaa.


Portaat ylös aseman katolle. Myös aseman sisälle pääsee oikealla olevasta ovesta, vaikka hieman jäi hämäräksi kuka ja milloin, meiltä jäi tällä kertaa väliin.


Tykkiä ja sen asemaan on kunnostettu vapaaehtoisvoimin jo vuosia. Ainakin ulkopinta on nyt hyvässä maalissa. Tykkimiesten suojana on vain "peltiä", venäläisten aikomus panssaroida tornit laivatykkien tavoin ei koskaan toteutunut.



Paikasta on hyvät näkymät saaristomerelle, myös 13 km päässä olevalle Bengtskärin majakalle, jonka torni näkyy kuvan keskellä. Örön patteri osallistuivat majakasta käytyyn taisteluun 26. heinäkuuta 1941.


Toinen tykeistä, kuten sanottu, vietiin pois jo vuosikymmeniä sitten.


Aseman takana oli kaikenlaista sen toimintaan ilmeisesti liittynyttä härpäkettä.






Toinen asema on hieman ensimmäisestä länteen. Kurkkasin sinnekin, nelostykki on jäljellä, mutta paikka ei varsinaisesti vaikuttanut kävijöille tarkoitetulta.



Patterin varaputkien tarina on mielenkiintoinen sekin. Niitä saatiin Ranskaan internoidusta venäläisestä taistelulaivasta kaikkiaan 8 kpl Ranskan lahjoittamina 1940. Laivan alunperin 12 tykistä kaappasivat matkalla saksalaiset 4 ja ne päätyivät osaksi Atlantin vallia, Guernseyn saarelle. Örössä on näitä 50 tonnia painavia varaputkia jäljellä kaksi, yksi kummankin tuliaseman läheisyydessä. Tämä on lähempänä parempikuntoisen tykin asemaa...


ja tämä lähellä suljettuna olevaa tuliasemaa.



Näiden valtavien aseiden liki puolitonnisia ammuksia oli saarella myös pari esillä, tässä yksi.


Takaisin venerantaan palatessa bongattiin vielä yksi lähipuolustusasema, jonka katolla nykyään voisi pysähtyä piknikille.



Bunkkeristatiirailukokemus toi mieleen edelliskesäisen Normandian-matkan, jolla oli nähty koko joukko toisen maailmansodan rannikkopuolustusasemia.


Sitten vain odoteltiin että m/s Kökar tuli laituriin ja päästiin paluumatkalle.


Matka Turusta kesti suuntaansa 4,5 tuntia eli yhteensä 9 tuntia, perillä oloon jäi vain 3 tuntia, kovin lyhyt aika, missä ehti vain kuunnella opastuksen ja hieman kierrellä. Vaihtoehtoisesti olisi voinut ottaa polkupyörät mukaan, skipata opastuksen ja kiertää vaikka koko saari siinä ajassa. Ja voisihan  tuonne yöpymäänkin mennä.

Örön linnakesaaren kotisivut.

3 kommenttia:

Anders Segersven kirjoitti...

Tuollaiset kivetyt tiet ovat näköjään aina missä on ollut venäläisiä joukkoja. Olen nähnyt samanlaista Kuivasaarella Helsingin edustalla, ja Porkkalan entisellä vuokra-alueella on niinikään kivetty ns. Kabanovin tie alueen läpi.

Kari Hintsala kirjoitti...

Näin minäkin sen ymmärsin.

Tiina Gustafsson kirjoitti...

Työpaikan tyky-retkellä pääsimme tutustumaan ykköstykkiin sisältäpäin. Kun sitä ihmettelit, että kuka ja milloin :) Oppaan kanssa ja pienryhmässä, kesällä voi olla niin ruuhkaa, ettei sinne ole turvallista mennä, kun kulkeminen on kuitenkin vähän hankalaa. Hieno kohde, siis koko Örö!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...