Pääkirjoitukset tulee usein skipattua, mutta nyt Sanna Lipkin mainitsee kaksi minulle ennestään tuntematonta kulttuurikohdetta. Sassi di Matera on Etelä-Italiassa sijaitseva luolakaupunki, jossa on asuttu tiettävästi jo tuhansia vuosia. 1952 asukkaat siirrettiin uusiin lähiöihin, koska "luolaihmiset" katsottiin häpeäksi modernille Italialle. Alueen historiallinen arvo huomattiin myöhemmin, maailmanperintökohde se on ollut vuodesta 1993, ja vuonna 2019 Matera tulee olemaan toinenuroopan kahdesta kulttuuripääkaupungista. Roman Capitoliumilla sijainnut 1500-luvulla rakennettu Palazzo Caffarelli taas ehti olla sadan vuoden ajan Preussin/Saksan lähetystö, mistä "kostoksi" se yritetiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen purkaa, mikä tosin kaupunkilaisten vastustuksen vuoksi ei kokonaan toteutunut.
Panu Hyppönen on jäljittänyt Via Salarian kulkua sen Rooman puoleisesta päästä kirjallisiin lähteisiin, arkeologisiin löytöihin ja Google Earthin ilmakuviin pohjautuen. Kuvaus innoitti lukijankin hyppelemään googlekartoilla pitkin Italian maaseutua. Monin paikoin tieura on kadonnut täysin, mikä tuli itselleni yllätyksenä. Olin kai luullut Italian roomalaisteiden olevan vielä ihan ajokunnossa, kenties jonkin Via Appiaa esittävän valokuvan vuoksi.
Rick Bonnien englanninkielinen artikkeli käsitteli Galilean porrasaltaita, joita on käytetty rituaaliseen puhdistautumiseen (mikve). Roomalaisajan Galileassa niiden suosio ajoittuu ajanlaskun alun molemmin puolin vuosisadan suuntaansa, mikä ilmastohistorian mukaan korreloi historian sateimissan kauden kanssa ko. seudulla. Allas piti täyttää lähde-, sade- tai pohjavedellä, joista ensin mainittua on varsin vähän yleensä saatavilla, viimeksimainittu taas korreloi Galileanjärven pinnan kanssa johon taas vaikutti em. sateisuus. Bonnie nostaa esiin myös pointin ettei rituaalinen puhtaus välttämättä korreloi hygieenisen puhtauden kanssa. Altaissa ei ole veden poistoaukkoa, ja seisova vesi likaantui pian, houkutteli marariahyttysiä jne.
Lisäksi on juttu Life and Death in Ostia Antica -hankkeesta (jonka Facebook-sivu täällä), josta epäilemättä riittää aiheita vielä useampaankin Fossaan, sekä arvostelu Marttiina Fränti-Pitkärannan väitöskirjasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti