perjantai 11. lokakuuta 2013

Arvoitukselliset lusikat

Turun museokeskuksen kulttuurihistoriallisiin kokoelmiin on jo vuodesta 1910 asti kuulunut samalla päänumerolla olevat kaksi puulusikkaa, pituudeltaan 20 ja 21,5 cm.


Lusikoitu näillä tuskin on mitään, sitä niiden rakenne ei kestäisi eivätkä ne kädessäkään kovin mukavia olisi, varsi on niihin veistetyn kuva-aiheen vuoksi jopa pesää leveämpi. Pääkirja toteaa lusikoista vain: Tvänne rikt skulpterade böndskedar.

Kuva-aiheet ovat mielenkiintoisia:


Palmun alla ollaan, perätikö raamatun maisemissa? Sotilas on antiikin ajan vermeissä, mutta mitä siirtyy kädestä toiseen?

Toisessa lusikassa on jotain Suomessa tutumpaa.


Kovasti karhun näköinen otus, eikä siten kovinkaan raamatullinen, mutta kuka lukee kirjaa?

Ajatuksena oli kokeeksi ulkoistaa/joukkoistaa lusikoiden ikonografinen tulkinta teille, rakkaat lukijat. Soittavatko kuva-aiheet kelloja kenelläkään?

Kuvat: TMK

8 kommenttia:

Elämän krestomatia kirjoitti...

Näin (osittain) leikkimieliesti ehdotan ensimmäiseen Juudas Iskariotia vastaanottamassa 30 hopearahaa.

Toisessa voisi olla jokin pyhimysmunkki, joka on kesyttänyt karhun. Sellainen on esim. Columbanus.

Kari Hintsala kirjoitti...

Juudaksen rahapussi tuli itsellenikin mieleen, mutta Columbanus ei. Todellakin häneen liitetään karhu. Varsin kaukainen aihe Suomesta katsottuna, mutta ei näitä ole suomalaisiksi väitettykään.

Elämän krestomatia kirjoitti...

Ihmisten, tavaran ja ikonografisten aiheiden sekä muiden kulttuurivaikutteiden liikkuvuus onkin ollut kautta aikojen vilkasta. Tämän vuoksi tämän talven kurssillani käsitelläänkin "mobiliteettia" muinaisesssa Lähi-idässä.
Näistä lusikoista ja kuva-aiheista saisi mielenkiintoisen esinebiografian.

Johanna Viitaharju kirjoitti...

Tuon oikeanpuoleisen lusikan "jumalallisesti" taivaaseen osoittava sormi tuo todellakin mieleen pyhimysaiheen. Irlantilainen munkki ja pyhimys Gallus käännytti sveitsiläisiä 600-luvulla, ja mm kesytti leivällä karhun, joka sitten autoi häntä rakentaman erakkomajan. Paikkaan pykättiin sittemmin luostari ja kaupunki. Aika monta yhtymäkohtaa tuon kuvan kanssa. Suomalaista kansankäsityötä nuo lusikat eivät ollenkaan muistuta, jostain muualta ovat tänne kulkeutuneet.

Kari Hintsala kirjoitti...

Pyhä Gallus sai kannatusta myös Kaponieerin facebooksivun kommenteissa, ja hän onkin nyt aika vahvoilla. Suomessa en oikein usko hänen olleen kovin tunnettu, vaikka nykyään moni keskiajasta kiinnostunut lienee nähnyt Sveitsin St. Galleniin syntyneen luostarin pohjakaavan, se esiintyy varsin monissa keskiajan ja sen taiteen historian esityksissä.

Olisi jotenkin odottanut että Juudaksen saadessa maksun petoksestaan kuvattaisiin myös hänen hirttäytymisensä.

Ja millainen sarja näitä lusikoita lieneekään alunperin ollut?

Johanna Viitaharju kirjoitti...

Kun zoomailin tuota "jumalallista sormea" lähemmäs, näyttää siltä, että sormet ovatkin ortodoksien hyvin tuntemassa asetelmassa: peukalo, etusormi ja keskisormi yhdessä pyhän kolminaisuuden merkkinä ja loput kaksi sormea painettuna kämmeneen. Näin ortodoksit asettavat sormet ristinmerkkiä tehdessään. Kuka tietää onko ele yhdistettävissä myös katoliseen maailmaan?

Jyrki Lammi kirjoitti...

Lusikat ovat Venäjältä Sergijev Posadista peräisin olevia pyhiinvaellusmuistoja 1800-luvun lopulta. Splendour and Glory - Art of the Russian Orthodox Curch. Hermitage Amsterdam 2011. s. 124

Lusikoissa on kuvattu Sergei Radonesilainen elämään liittyviä tapahtumia.

Kari Hintsala kirjoitti...

Kiitos Jyrki, tämähän menee jännäksi!

Jyrkile ja muillekin kommentoijille tiedoksi että torjun spämmin ennakkovalvonnalla, siksi kommentit ilmestyvät viiveellä, lyhyellä tai pitemmällä.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...