Johtaja Timo Kukko piti kalvosulkeiset paikan rakentamisesta.
Epäselväksi ei jäänyt, että jo itse rakennus on suoranainen high tech -ihme. Kokonaan puuta, digitalisoitu kiinteistöhuolto, hissinkin energia otetaan talteen...
Digitaaliset ihmeet jatkuivat näyttelyn puolella. lattiaan heijastettu näkymä on tietokoneen käyttöliittymä, jolla kävijä voi hakea tietoa Suomen eri luontokeskuksista.
Eipä tätä kuvien sinkoilua voinut kuin äimistellä.
"Sotkanmunan" sisään sijoitettu nykytaideteos oli kuulemma saanut ristiriitaisimman vastaanoton, eihän taide voi kuulua luontoon...(?)
Aivan täysin ei dioraamoja ollut hylätty, mutta suurelta osin ne oli suosiolla jätetty Luonnontieteellisen keskusmuseon kontolle.
Ensimmäinen vaihtuva näyttely Luonnos oli kovasti taide-design-henkinen.
Niin, ja se tekniikka... yksinpä miestenvessan pisuaareissakin oli näyttöruudut!
Elämyksellisyyttä oli siis haettu ja saatu, ja vaikka tämä ei tarkalleen ottaen museo olekaan, niin museorakentamisen ja näyttelysuunnittelun saralla tässä varmaankin on merkkipaalu vähäksi aikaa lyöty. Vilkaistaanpa rakennusta vielä kerran:
Koko rakennus on sotkan mallinen, sen pää vain on kääntynyt katsomaan taaksepäin. Sotkanmunasta syntyvä maailma ja koko kansanrunouden mytologia oli tiemmä inspiroinut arkkitehtiä suuresti, ja se näkyi joka puolella. Kenties Jari Halosen Kalevala-ulostulon ärsyttämänä en vain voinut olla leikilläni ajattelematta, mitä olisi sanottu luonnonhistorian museosta, jonka arkkitehtuuri ja näyttelyratkaisut perustuisivat kristilliselle luomisopille? (Ja kyllä, Haltia ei ole luonnonhistorian museo.)
1 kommentti:
No on kyllä teknologiaan panostettu, ja hyvä niin sillä hienolta vaikuttaa. Siitä vain ideoita museoillekin ja hakemaan rahoitusta kun Guggenheimkin kerta vielä keskusteluissa pyörii :P
Lähetä kommentti