Mennessä oli pilvistä ja varsin koleaa, heat wave ei ollut vielä kohdalle osunut. Oli myös laskuvesi, ja vasta nyt ymmärsin miten voimakas se on vielä kaukana sisämaassa olevan Lontoonkin kohdalla, useita metriejä. Asian havaitsi vaikkapa näiden Blackfriarsin vanhan rautatiesillan kannatinpylväistä ja rannasta niiden kohdalla.
Nykyinen London Brigde on melko aneeminen näky. Sen edeltäjä myytiin Arizonaan.
Kuivilla oli myös Towerin linnan maikeikas "pettureiden portti".
Towerin silta oli nostettu ylös, ei itse asiassa kovinkaan harvinainen näky, sillä avataan tiemmä n. 1000 kertaa vuodessa.
Tower Bridgen jälkeen ei Thamesissa enää siltoja ole, eikä näkymissä muutenkaan kehumista ole. Pakko on tässä vaiheessa myöntää että Pariisi ON kauniimpi näistä Euroopan johtavista metropoleista.
Thamesin jokipoliisin laituri. Eikös heistä tehty TV-sarjakin joskus Suomessa pyörinyt?
Greenwichistä toiste enemmän. Paluumatkalla paisto jo aurinkokin. Oliko Docklandsin moderni arkkitehtuuri siinä enemmän edukseen, en osaa sanoa.
Tämä paikka piti ilman muuta kuvata. Kuuleman mukaan oikeanpuoleisen rakennuksen E-kirjain merkitsee Execution Dockin paikkaa, jossa merirosvot hirtettiin ja jossa he saivat roikkua kunnes vuorovesi oli kolmasti hukuttanut ruumiin. Pahimmat tapaukset tervattiin ja pantiin sataman suulle näytteille varoituksena merimiehille.
Blackfriarsin silta toistamiseen. Nousuvesi oli iltapäivällä jo hukuttanut rantahietikot.
Matkaan kuului joenvarren nähtävyyksistä kertova opastus, osin livenä ja osin nauhalta. Huumoriakaan ei ollut unohdettu. Kerrottiin mm. että London Eyessa voi pitää häät, jolloin pyörä pysähtyy vihkimisen ajaksi niin että vihkiparin kondoli on ylinnä - "ja sittenhän elämä onkin pelkkää alamäkeä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti