Hyde Park Cornerin sotamuistomerkit

Viikon Lontoon annoksena ulkoilmakohde, Hyde Park Corner, jonka liikennesaarekkeessa on monenlaista monumenttia. Sinne on mentävä alikulkutunnelia.

Seinät on koristettu Wellingtonin herttuaan (1769-1852) liittyvin kuvin, kuten hänelle nimetty riemukaari alkuperäisessä asussaan.

Sen päällä jökötti herttuan ratsastajapatsas, joka sittemmin on siirretty Aldershotin varuskuntakaupunkiin, ja tilalle laitettu riemukaarten tavallisempi vakiovaruste, nelivaljakko. Myös itse kaarta on siirretty alkuperäiseltä paikaltaan.

Riemukaaressa on aikoinaan sijainnut Lontoon pienin poliisiasema, ja nykyään siellä on näyttely kaaren vaiheista, mutta niinpä vain sekin sattui olemaan kiinni sen kohdalle osuessamme. Wellingtonin ratsastapatsas puistossa on tosin edelleen, pienempi vain, ja maan tasolla jalustalla, kulmissaan brittiarmeijan sotilaita Napoleonin sotien ajoilta.

Vaikuttavin on silti ensimmäiseen maailmansotaan osallistuneen brittitykistön muistomerkki.

Brittirykistön motto on UBIQUE, "kaikkialla".

Vaikuttavaa näköistaidetta kaiken kaikkiaan.

Punainen unikko on briteille kaatuneiden sotilaiden symboli, ja noita tekokukkaseppeleitä näkee paljon erilaisilla sotamuistomerkeillä, joita Lontoossa kyllä riittää.

Konekiväärijoukoista muodostettiin (sattuneesta syystä) ensimmäisen maailmansodan aikana oma aselajinsa (oli jopa oma kk-kaartinrykmentti). Sillekin oli täällä oma monumenttinsa.

Keskeinen hahmo on klassillisesti David, mutta on siinä sitten myös voitonlehvin seppelöity vesijäähdytteinen Vickers-kuularuisku.

Monumenttien uudemmasta päästä on australialaisten osuudelle ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa omistettu graniittiseinämä vuodelta 2003.

Sitä jotensakin vastapäätä on uusiseelantilaisten muistomerkki vuodelta 2006. Purjelentokoneiden tai maihinnosualusten torjuntaankin se olisi omiaan.

Jos tuntui siltä, että Wellington oli kääntänyt selkänsä puistolle, johtui se siitä että hän katsoo pohjoiseen kadun toisella puolella olevaan palatsiinsa nimeltä Apsley House. Se on English Heritagen isännöimä London Pass -kohde, josta tosin osa on edelleen Wellintonin jälkeläisten käytössä. Kuvaaminen oli kielletty, mutta talon huomattavasta taidekokoelmasta saa käsityksen vaikkapa tästä luettelosta. Mukaan sieltä tarttui tämännäköinen souvenir guide.

Wellington soti monet vuodet Pyreneiden niemimaalla, mutta lopullisesti hänen maineensa määritteli viimeinen taistelu, voitto Napoleonista Belgian Waterloossa vuonna 1815. Koko palatsi oli herttuan eläessä ikään kuin tuon taistelun elävä museo, ja voi todella sanoa voittajan levänneen laakereillaan lopun ikänsä (hänestä tuli joksikin aikaa Britannian pääministerikin). Ja sanoihan Iron Duke itsekin että taistelun tulos oli ollut läheltä piti -luokkaa.

Tämä monumentti on jo Hyde Parkin puolella, mutta otetaan mukaan koska se kuuluu sarjaan mitä ilmeisimmin, kyseessä on nimittäin maailmansotien brittiläisen imperiumin ratsuväelle omistettu muistomerkki.

Ja kun asialla on Pyhä Yrjö, käy lohikäärmeen tietysti huonosti.

Todella monin tavoin voi siis sotaa kuvata, tai ainakin yrittää kuvata.