Väkeä riitti kesäaikaan, ja se missä tullaan käymään ja kuvauttamaan itsensä, on tämä.
Greenwichin nollameridiaanilla voi seistä toinen jalka itäisellä ja toinen läntisellä pallonpuoliskolla, minkä seikan suosion museo on hyvin ymmärtänyt sisällyttäessään sen pääsymaksulliselle piha- alueelle. Vaan ei edes tämä järkähtämätön maamerkki ole pysynyt paikoillaan. Vuosina 1750-1851 se kulki muutaman metrin päässä tämän pilarin kohdalla (ja sitä ennen sitäkin kauempana).
Samassa pihapiirissä on myös rakennus, jonka katolla hissataan päivittäin ylös punainen pallo ja pudotetaan alas presiis klo 13, jotta laivat Thamesilla voivat tarkistaa aikansa. Samanlainen mutta musta on aikoinaan noussut ja laskenut Turun vartiovuoren tähtitornin luona.
Historialliset interiöörit ja näyttelyt keskittyvät ajan mittaamisen ja tähtitieteen historiaan.
Erityisen kiinnostava oli kronometrin historia.Moni kai muistaa vielä sen keksijästä John Harrisonista kertoneen TV-sarjan Longitude? Ennen tarkkaa kelloa pituuspiirien määrittely oli merellä lähes mahdotonta. Museossa oli kaikki Harrisonin kronometrin eri versiot.
Vielä oli tällainenkin nähtävyys, Camera Obscura, pimeä huone, jonne astuttuaan...
...sai katsella katossa olevan aukon kautta heijastettua kuvaa alhaalta laaksosta. Keskiössä jälleen The Queen's House.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti