Baccalaureuksina Henrik Djäkn ja hänen toverinsa saivat osallistua englantilaisen kansakunnan kokouksiin ja juhliin. Jälkimmäisiä olikin paljon, yliopiston yhteisiä niistä olivat kaikki kuusi Neitsyt Marian juhlaa (2.2., 25.3. 2.7. 15.8., 8.9. ja 8.12.) sekä yliopiston suojeluspyhimysten loppuvuoteen ajoittuneet P. Katariinan (25.11.), P. Andreaan (30.11.) ja P. Nikolauksen (6.12.) juhlat.
Englantilaisen kansakunnan nimikkojuhla oli P. Edmundin juhla 20. marraskuuta. Sitä vietettiin P. Cosmaksen ja Damianuksen kirkossa Rue de la Harpen varrella - ja sen jälkeen tavernassa kuten kaikkia muitakin juhlia. Jossain vaiheessa 1400-lukua joku suomalaisopiskelija lisäsi kansakunnan kalenteriin myös Pyhän Henrikin juhlat (20.1. "Talvi-Heikki" ja 18.6. "Kesä-Heikki"). Mahdollisesti tuo joku oli Olavi Maununpoika, joka palasi jatkamaan opintojaan 1430-luvulla ja kohosi, kuten tiedetään, yliopiston rehtoriksi yhdeksi 3 kk kaudeksi.
Kansakunnan kokouksia pidettiin tavallisesti kerran kuussa jossain vasemman rannan kirkoista. Puheenjohtajana oli prokuraattori, joka valittiin kuukaudeksi, mutta toimi usein useampia perättäisiä kausia. Hän edusti kansakuntaa artistisen tiedekunnan kokouksissa ja valvoi kansakunnan statuuttien noudattamista. Prokuraattorin hallussa oli kansakunnan sinetti, ja kirja johon merkittiin kokousten päätökset.
Kansakunnan rahastonhoitajana toimi receptor, joka valittiin vuodeksi kerrallaan. Olavi Maununpoika toimi jatko-opintojensa aikana myös kansakunnan rahastonhoitajana ja sai kokea viran haittapuolet. Kansakunta sai tuloja tutkintomaksuista ja opetustilojen vuokraamisesta ulkopuolisille, menoja kertyi mm. oikeudenkäynneistä riitajutuissa, hankinnoista ja em. juhlien järjestämisestä. Tilinpäätös oli yksinkertaisesti hoidettu: jos se oli tappiollinen, maksoi rahastonhoitaja sen omasta pussistaan, jos ylijäämäinen, kaadettiin ylijäämä kurkusta alas lähimmässä tavernassa. Ja juomingit pidettiin myös tappiollisten tilinpäätösten kunniaksi.
Satavuotinen sota ja suuri skisma olivat lamauttaneet Pariisin yliopiston ja erityisesti englantilaisen kansakunnan toimintaa. Djäknin ja tovereidensa opiskellessa yliopiston suuruudenajat olivat jo takanapäin. Ranskan kuninkaan vallattua Pariisin takaisin 1436 olivat englantilaiset jo niin huonossa huudossa että kansakunta vaihtoi nimensä saksalaiseksi kansakunnaksi.
Kansakunnat olivat meidän yliopistojemme osakuntien edeltäjiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti