Museoammattilaiselle mielenkiintoisin oli juttu huonekalujen pienestä yksityiskohdasta, avainkilvestä. Sen tehtävä on suojata puupintaa avaimen raapaisuilta, ja se on seurannut mielenkiintoisella tavalla itse lipaston tyylihistorian vaihteluita.
Kiinnostava oli myös Tuusulanjärven 1900-luvun vaihteen taiteilijayhteisö. Jokin käsitys minulla siitä ennestäänkin oli, mutta sielläpä asui kerrassaan viisi kultakauden perhettä: Ahot, Järnefeltiti, Haloset, Sibeliukset ja Erkot. Juhani Aho eli - kuten nykyisin sanottaisiin - polyamorisessa suhteessa, hänellä oli lapsia sekä vaimonsa että tämän sisaren kanssa. Seudun taiteilijaperheistä on ilmestymässä Tuula Konttisen kirja Onnellista asua maalla - Tuusulanjärven taiteilijayhteisö.
Ulkomailla on käyty Amsterdamin antiikkitarjontaa katsastamassa. Delftin uunikaakeleita myydään nykyään yksittäisinä keräilykappaleina, ja silmiin sattui että kalleimmasta päästä oleva esitti delfiiniä. Tulppaanimaljakot olivat henk.koht. ajankohtaisia edelleen...
"Luupin alla" oli hieman kaukaisempi esine, afrikkalaisen nanu-kansan rituaalinaamio, jota oli analysoinut alan asiantuntija Jyrki Lammi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti