Color pleittien määrä on Ospreyn julkaisuissa jo pitempään ollut laskussa ja niitä on Commandeissa näemmä enää kolme. Ennalta arvattavasti kaikissa Nappe sihtailee sitä tai tätä taistelukenttää ratsailta esikuntansa ympäröimänä.
Itse asiassa koko läpyskän ainoa (minulle) mielenkiintoinen luku oli viimeinen, "A Life in Words", jossa Fremont-Barnes käsittelee päähenkilöään koskevan historiografian kehitystä viime parinsadan vuoden ajalta. Tyrmistyttävin tieto tulee tässä: Napoleoniin tavalla tai toisella liittyviä kirjoja on julkaistu jo yli 100000 erilaista!
Miksi siis julkaista tämä sadastuhannesensimmäinen? Kuulemma asia vain on niin että nämä uudet sarjat pitää lanseerata jollain kaikkien tuntemilla aiheilla, ennen kuin mitään mielenkiintoisempaa voi julkaista. Niinpä ensimmäiseen puoleentusinaan tulevat kuulumaan mm. Rommel ja Patton.
Itse asiassa en ymmärrä miksi koko sarja on edes aloitettu. 64-sivuisena nämä olisi voinut yhtä hyvin julkaista Elite-sarjassa, jossa eri armeijoiden päällystöä jo onkin esitelty. Mutta siinä tapauksessa olisi kai pitänyt piirtää vielä toiset kolme kuvaa Napesta tiirailemassa vihollisiaan. Ospreyhän on toistuvasti ilmoittanut että väripiirroskuvat muodostavat puolet julkaisukustannuksista.
7 kommenttia:
Kolme kolorpleittiä on kyllä häpeällistä! Vaadimme pleittejä kansalle!!
K
Merkillistä kyllä Battle Ordersissa ei ollut pleitin pleittiä ja silti se oli sarjoista kallein! Sääli silti että se lopetettiin, juuri kun kaikki tylsät "jenkit WWII:ssa" -aiheet oli jo julkaistu ja jotain mielenkiintoisempaa olis voinut odottaa (tai ehkä juuri siksi lopetettiinkin). Roomaa käsitelleet oli tosi hyviä.
Tai sitten lopetettiin juuri siksi, että ei ollut pleitin pleittiä? Jos ei mennyt kaupaksi?
Jaa kun tietäiskin. Ei sitä Osprey muistaakseni kommentoinut kuin jossain bloginsa kommentissa (!) että loppu mikä loppu.
Tai otetaan niin ikään edesmennyt Essential Histories -sarja, josta minulla on kolme teosta. Yhdysvaltain sotaa Vietnamissa käsittelevä teos on ilmeisesti tuo pakollinen Yhdysvaltain markkinoille tehty teos (ei se nyt ihan huono ole).
Sen sijaan kaksi muuta hallussani olevaa teosta ovat sitten näitä outoja. Venäjän-Japanin sotaa 1904-05 käsittelevä teos on hyvä, mutta sortuu loppusivuilla mielestäni turhan pitkälle meneviin johtopäätöksiin sodan seurauksista.
Itse pidän helmenä Iranin-Irakin sotaa 1980-88 käsittelevää teosta. Myönnän, etten ole lukenut tästä kylmän sodan verisimmästä sodasta paljon ts. vertauskohtaa ei oikein ole, mutta teos paljastaa hyvin sotaa edeltäneen poliittisen vehkeilyn kummassakin maassa sekä tietysti sodan merkittävimmät tapahtumat.
Teoksissa ei ole varsinaisia ospreymäisiä poseerauspiirroksia, mutta värillisiä piirrettyjä karttoja, alkuperäisiä väripiirroksia ja valokuvia kylläkin.
Korjataan sen verran että ihan manan majoille ei Essential Histories ole mennyt, vaan se kituuttaa sellaista 1 kirja per vuosi -tahtia. Ensi vuoden annos on, valitettavasti, vuoden 1745 jacobiittikapina. Ja kun sanon valitettavasti, tarkoitan sitä, etteivät nämä kilttikahinat ole koskaan oikein meikäläiselle kolahtaneet.
EH:ssa on ollut melkoisia tasoeroja, ja joukossa tosiaan todella hyviäkin. melkeinpä nyrkkisääntönä voi sanoa että mitä lyhyempi kahina, sen paremmin sen on annettuun formaattiin tyydyttävästi saanut. Mutta kun otetaan lähemmäs 1000 vuotta Bysantin historiaa ja tungetaan se samaan sivumäärään, niin...
EH:t ovat muuten Ospreyn halvimmasta päästä, joten siiden sitten pätenee ettei ole tarvinnut pleiteistä maksaa.
Command-sarjaa tuli sitten vain 30 kpl, syyt
täällä.
Lähetä kommentti