keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Glorian antiikki 128 (3/2014)

Edellisen lehden teemapuuna oli aasialainen tiikki, nyt amerikkalainen mahonki, jota on tiemmä kuuban- ja hondurasin laatuja, kummatkin aikoinaan eksoottisia, vaikka nyt sademetsien puista tulee lähinnä mieleen uhanalaisuus. Briteilä raaka-ainetta riiti 1700-luvulla niin paljon että siitä tehtiin kokopuisia mööpeleitä, muut saivat tyytyä viilutettuihin.

Raija Forsströmin artikkeli muistutti siitä, että Arabian astioiden muodot j koristemaalaus ovat eri sarjoja, jotka kuitenkin usein menevät sekaisin. Jutun kuvituksena on useita keskeisiä malleja, jotka toki löytyvät myös Designmuseon tietokannasta.

Juttua on myös vanhasta tinasta, jota on tänä vuonna esillä Loviisan kaupungin museon näyttelyssä. Valamalla valmistettujen tianesineiden muotit kestivät vuosikymmeniä, ja tavallista onkin että esineen tyyli ei enää ollenkaan vastaa leiman ilmoittaman valmistusajan virallista tyyli-ihannetta. Antiikkitinaa on harvoin enää myynissä, se lienee jo päätynyt museoiden kokoelmiin. Aloittaessani urani museon tinakokoelmahuonen oli jo täpötäysi, mutta se ei antanut aihetta huoleen, tinaesineitä kun ei juuri enää tulisi, ja näinhän se on ollut.

Keräilijöiden kotien esittelyt ovat Glorian antiikin peruskauraa, mutta harvoin näkee niin outoa kämppää kuin Thomas Hambergin yhden miehen kuriositeettikabinetti. Hänellä on myös samanlaista esineistöä myyvä liike Götan maailma.

Laaja juttu oli myös Viipurin kirjastosta, jonka remontti valmistui vihdoin viime syksynä. Lopussa todetaan kahden suuren ikkunaseinän vuotavan edelleen sateessa, eikä ihme, Aaltohan ei tunnetusti ymmärtänyt piirtää rakennuksiinsa minkäänlaisia räystäitä.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...