perjantai 25. huhtikuuta 2014

Clontarf 1000 vuotta

Clontarfin taistelu käytiin pääsiäisenä 1014, jolloin pitkäperjantai osui huhtikuun 23. päivälle. Täsmälleen vuosipäivänä aloitimme pelin jälleen kerran. Miten peli meni edellisellä kerralla, kerrottiin täällä. Mainittakoon tässä, että arkeologia ei ole löytänyt tästä Dublinin vieressä käydystä taistelusta jälkeäkään.

Alkuasetelma irlantilaisten taholta katsottuna.


Irlantilaiset myös aloittivat, ja iskivät vasemmalla vasten viikinkien oikeaa siipeä.


Seuraavaksi syntyi taistelukosketus oikealla.


Keskellä otettiin yhteen kun viikingit rynnistivät rinnettä alas hyödyntäen sääntöä nimeltä downhill charge.


Yleinen mäiske alkoi, ja kummankin oikea siipi alkoi sortua paineen alla, luoden "kiertoliikkeen", jonka vuoksi näkökulmakin on tässä kuvassa jo toinen.


Pelin lopetus jäi seuraavaan kertaan, mutta kiistää ei voi, että viikingit olivat taas altavastaajan roolissa, kuten viimeisestä kuvasta näkyy. Kuvasta rajautuivat pois oikealta tulossa olevat vahvistukset, 4 yksikköä, jotka aktivoituivat vasta kierroksella 6.


Clontarfista on Youtubessa kaikenlaista, mutta tämä säväytti. Voisiko meille ikääntyneille strategiapeliharrastajille olla tällaista kierrätyskäyttöä, turisemassa kahvikuppi kädessä kivellä istuen vanhoista tappeluista.



.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Kautta historian vaikeimpia manöövereitä on ollut hallittu taistelusta irtautuminen. Vasta 1900-luvun koulutetuilta armeijoilta se alkoi sujua. Entisinä aikoina kaikenlainen vetäytyminen oli päinvastoin kiellettyä paitsi pelkuriksi leimautumisen kannalta myös siksi, että lopputuloksena oli usein omien joukkojen täydellinen luhistuminen.

Clontarfin taistelussa etu on selkeästi "irlantilaisten" puolella. Nämä liikkuvat pykälän nopeammin ja pystyvät keskittämään joukkojaan siten, että saavat painopistekohtiin ylivoiman.

Kun lisäksi otetaan huomioon, että ennen tuliaseiden aikakautta kaukotulta saattoivat ampua ainoastaan suhteellisen harvalukuiset jousi- ja linkomiehet, taistelussa selkeä etu oli osapuolella, joka mahdollisimman suurella joukolla ensiksi rynnisti vihollisen kimppuun. Säännön vahvistavia poikkeuksia tietenkin löytyy, Crécyn ja Agincourtin taistelut tulevat ensiksi mieleeni, joissa tosin voittajan puolella enemmistö oli jousimiehiä. Lisäksi muistettakoon Japanissa ennen 1500 puoliväliä käydyt taistelut (myöhemmissä tuliaseilla oli jo merkittävä rooli) japanilaisten taktisesti joustavien eri aselajeja yhdistävien osastojen takia.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...