tiistai 8. huhtikuuta 2014

Itään viedyt

Varsovassa on runsaasti muistomerkkejä Hitlerin Saksaa vastaan käydylle taistelulle, mutta myös Stalinin uhreille on monumenttinsa, vuonna 2011 pystytetty. Se on omistettu vuosina 1939-55 vankileirien saaristoon kyydityille, ja on saanut osuvasti radan ja junanvaunun muodon.


"Ratapölkkyihin" on nimetty Gulagin pakkotyöleirit, joille puolalaisia päätyi, tuttuja Solženitsyninsä lukeneille: Magadan, Kolyma... Jälkimmäinen oli jopa Gulagin universumissakin oma maailmansa, kauhein kaikista.


Leireille rahdattiin umpi-, ei avovaunuissa, mutta tässä taiteilija on kuvannut vain symbolista vaunua, ja kärsimystä joukolla ristejä, katolisessa Puolassa jotenkin itsestään selvästi, voisi sanoa.


Samoin voi kaiketi tulkita radan alun rukoukseen (?) liittyneet kädet.



Vaunu kyljessä oleva päivämäärä 17.9.1939 viittaa Neuvostoliiton suorittamaan Puolan itäalueiden miehitykseen, Molotov-Ribbentropin sopimuksen mukaisesti, maan ollessa sidottuna taisteluun Saksaa vastaan länsirajallaan. Se merkitsi samalla stalinistisen terrorin alkua Puolassa.



Propagandassaan Neuvostoliitto perusteli valtausta alueen valkovenäläis- ja ukrainalaisväestön "suojelemisella", nykyhetken näkökulmasta varsin huonokaikuisesti. Natsien hyökkäykseltä ja tuhoamissodalta se ei näitä kuitenkaan pystytty suojelemaan. Sodan jälkeen alueet pysyivät osana Valko-Venäjän ja Ukrainan sosialistisia neuvostotasavaltoja, ja puolalaisväestä siirettiin puolestaan saksalaisista tyhjennetylle alueelle Puolan länsiosaan.

Itä-Puolan, tai Länsi-Ukrainan, miten vain, mukana neuvostoimperiumi kahmi rajojensa sisään myös ne kansallismielisimmät ukrainalaiset, joista niin kovin paljon vaivaa kuuluu nyt olevan. Esim. Lviv tuli vasta toisen maailmansodan yhteydessä osaksi Moskovan valtapiiriä, johon se ei sitä ennen ollut koskaan kuulunut, toisin kuin Suomi (vuosisadan) tai Viro (kaksi vuosisataa).

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...