perjantai 14. tammikuuta 2022

Gallialaiset Sarmatian aroilla

Toivoin näemmä edellisen albumin kohdalla että seuraavassa päästäisiin taas gallien kotinurkkia kauemmas, ja toive toteutui. Asterix ja aarnikotka vie sankarit kauas itään Euraasian arovyöhykkeelle, Barbaricumiin, jossa sarmatialaisten shamaani Kataeine on yliluonnollisen yhteyden avulla kutsunut kollegansa Akvavitixin aseenkantajineen apuun.

Mistä on kyse? Tutkimusmatkailija Madventurus on suostutellut Caesarin lähettämään retkikunnan etsimään yhtä salaperäisen idän tarueläimistä, aarnikotkaa, sarmatialaisten pyhää eläintä. Apuunhan Galliasta on lähdettävä!

Akvavitix, Asterix, Obelix ja Idefix matkaavat halki lumen peittämän aron troikan vetämässä reessä, ja paljon muutakin Venäjään liittyvää on mukana nimiä ja bortskeittoa myöten. Perillä sarmaattien kylässä shamaani asuu jurtassa, muut kyläläiset pohjoisen havumetsävyöhykkeen hirsitaloissa. Ja kas, sarmaattien kylästä löytyvät gallialaiskylän asukkaiden kaksoisolennot aina "puupöllien toimitusmies Voffelineä" myöten.

Kylän miehet jäävät kuitenkin sivuosaan lapsia hoitamaan sillä kaukana idässä sotureita ovatkin naiset, nuo sotaiset amatsonit, jotka eivät gallien apua katso tarvitsevansa. Kun tarinan toimijat ovat näin koossa, seuraa kilpajuoksu halki arktisen maiseman kohti aarnikotkan asuinsijaa, roomalaisille siitä tosin tulee enemmänkin Raatteen tie.... Vaan eipä spoilata tässäkään lopputulosta, todetaan vain että letkeän tarinan ovat Jean-Yves Ferri ja Didier Conrad taas saaneet aikaan, suomentaja Mirka Ulannon nokkelasti lokalisoimana.

Uderzon kerrotaan sanoneen seuraajilleen että jokaisen tarinan tulee sisältää ainakin kaksi elementtiä: lopun juhla-aterian ja merirosvojen laivan upotuksen. Jälkimmäinen jää tällä kertaa väliin, niin kaukana merestä ollaan, ja yhdessä ruudussa näytetään miten merirosvot saavat kerrankin seilata kaikessa rauhassa. (Merirosvothan olivat alunperin viittaus Jean-Michel Charlierin Punaparta-sarjakuvaan, mutta vitsistä tuli vakioteema.)

Asterixissa vieraat kielet on esitetty erilaisella fontilla, tällä kertaa asia on ratkaistu kääntämällä sarmaattien puheessa E-kirjain pelikuvakseen. Jos kohta sukupuoliroolit ovat tässä albumissa kääntyneet, on naisihanne pysynyt ennallaan. Roomalaissotilaat ovat lääpällään vangiksi saatuun ja oppaaksi pakotettuun amatsoniin (nimeltään Kalashnikova!), joka mm. aiemmin tavattujen Mimosan ja (Mimosaksi tekeytyvän) Latraviatan tavoin on pitkänhuiskea tuuheahiuksinen blondi. Välimerenmaiden miesten maku on sama vuosituhannesta toiseen?

Yksi amatsoneista ihastuu puolestaan Obelixiin, eikä jääkään ilman vastakaikua. Ei ole kuitenkaan suuri spoilaus paljastaa ettei Gallian aikamiespoikien poikamiesaika vielä tähänkään pääty. Kaikkiaan tämä on 39. Asterix-albumi, ja viides post-uderzolainen.

Ei kommentteja:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...