Muutamakin Asterix-seikkailu alkaa sillä että gallialaisten päällikkö Vercingetorix paiskaa aseensa Julius Caesarin jalkoihin. Niin nytkin albumissa Vercingetorixin tytär, jossa käy vihdoin ilmi että voitetulta päälliköltä jäi tytär nimeltä Adrenaline. Vastarintaa jatkanut gallialaisryhmä haluaa hänet ja hänen isältään saaman kaularenkaan taistelunsa symboliksi.
Adrenaline joudutaan piilottamaan roomalaisilta Asterixin kylään silmälläpidon alaiseksi, ja käy ilmi ettei häntä ensinkään kiinnosta soturiklikin maskottina oleminen, ja taisteluiden aikaansaaminen mihin ikinä hän vain meneekin. Mukaansa kapinaan tyttö saa kalakauppias Amaryllixin pojan Blinixin (ja tämän pikkuveljen Krillixin) ja seppä Caravellixin pojan Irkixin, joita niin ikään ei kiinnosta isiensä vihanpidon jatkaminen.
Nuoret lähtevät karkumatkalle ja kaikenlaista sähellystä seuraa. Hankalia peräänkatsottavia lapsia ja nuoria on piintyneiden poikamiesten
Asterixin ja Obelixin elämään ilmestynyt ennenkin (Asterix ja
normannien maihinnousu, Asterix Hispaniassa ja tietysti Asterixin poika), mutta tässä vain ei Jean-Yves Ferrin ja Didier Conradin tarina isäkapinasta lähde oikein kunnolla lentoon. Syynsä voi olla sillä ettei tarinassa päästä gallialaiskylää kauemmas kuin sen verran merelle että merirosvojen laiva saadaan upotettua, eikä teemasta ylipäätään kovin paljon saada irti.
Kaikki toki kääntyy parhaiten päin, mutta en spoilaa loppuratkaisua, toivonpa vain että 2021 albumissa päästään taas Bretagnen rannikolta jonnekin eksoottisempiin maisemiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti