Syystä tai toisesta en ollut käynyt SKAS:n syysseminaarissa yhdeksään vuoteen, mutta tänä syksynä tuli lähdettyä tapahtumaan jonka teemana oli Penninkejä, punasavea ja purjehdusta – Näkökulmia elinkeinoihin ja talouteen.
Myöhästyimme hieman, ja Frida Ehrnsten oli juuri kertomassa tileistä ilmikäynyttä tietoa miten paljon Hämeen linnassa oli ollut rahaa tiettynä 1500-luvun vuonna - kymmeniä tuhansia kolikoita. Mutta paljonko on jäljellä? Koko Suomesta on tähän mennessä löydetty 15150 keskiaikaista rahaa, joista valtaosa, 11500, kätkölöytöinä. Lopuista yli puolet on kirkoista. Kirkkojen löydöt ovat valtaosin pienintä rahaa, penninkejä, sillä pääasia oli kolikon antaminen uhritukkiin, ei sen arvo. Linnoista sen sijaan on löytynyt monipuolisempi valikoima aikakauden rahaa, jota siis oli ruotsalaisen lisäksi gotlantilaista, liivinmaalaista ja preussilaista (kaksi viimeksi mainittua saksalaisen ritarikunnan lyömiä). Avoimeksi jää ovatko harvinaiset A-brakteaatit Turussa ja W-brakteaatit Viipurissa lyötyjä. Frida väittelee tänään ja hänen väitöskirjansa Pengar för gemene man? Det medeltida myntbruket i Finland on luettavissa täältä.
Riikka Alvikin aiheena olivat 1700-luvun hylyt, joiden säilymiselle Itämeressä on ollut hyvät olosuhteet: kylmää, vähäsuolaista, valotonta, vähän virtauksia eikä puuta syöviä nilviäisiä. Juutinraumassa kerätty tulli on myös synnyttänyt loistavan kirjallisen lähdeaineiston, joka löytyy myös verkosta. 1700-luvun huomattavia satamia Itämerellä olivat Lyypekki, Danzig, Narva, Riika Tallinna ja Pietari (sekä sen edeltäjä Nyen). Tuolla vuosisadalla itämeren kaupallinen herruus siirtyi hollantilaisilta englantilaisille, vaikkei edellisiä kokonaan syrjäytettykään. Vrouw Maria ja Sankt Mikael ovat hylyistä kuuluisimmat, ja Itämeren ihanteellisissa olosuhteissa on säilynyt orgaaninenkin materiaali tekstiilejä, väriaineita (indigo) ja purutupakkaa myöten - kirjojen paperi on sentään liuennut, nahkaisia kansia lukuun ottamatta. Laivat ovat olleet samalla kertaa sekä koti, työpaikka, kuljetusväline, ja upottuaan onnettomuuspaikka. Ne toivat Itämeren rannoille esineiden lisäksi tietoja, taitoja, tendejä ja ideoita. Kiintoisa yksityiskohta oli että Venäjälle vietiin ruttolääkkeeksi etikkaa, ja sieltä länteen juhtinahkaa, jonka pistävä tuoksu karkotti hyönteiset ja suojeli siten sillä päällystettyjä kirjoja.
Lounastauolla pidettiin myös SKAS:n syyskokous, jonka aikana ehdin kiertää linnan uudet ja vanhatkin näyttelyt, niistä toiste.
Ohjelma jatkui Hanna Kivikeron esitelmällä eläinten roolista linnataloudessa, vertailtavina olivat Kastelholma ja Raasepori, lähteinä voudintilit ja arkeologinen luuaineisto. Kastelholmassa jälkimmäisestä löytyi lajeja enemmän kuin tileistä, Raaseporissa tilanne oli tasaisempi. Saarimaakunnan linnassa linnut ja kalat dominoivat, mantereen Raaseporissa puolestaan maatalouden ja eränkäynnin eläimet. Koska elikot tulivat verotuloina, ei niitä kirjattu niin tarkasti lajeittain. Koska maatalouden ja kalastuksen intensiiviset työskentelykaudet olivat päällekkäiset, ei kumpaakin voinut harjoittaa samassa mitassa, vaan toinen oli aina vain sivuelinkeino, riippuen kuinka kaukana saaristossa asui.
Jenni Lares kertoi oluesta ja viinasta uuden ajan alun maaseudulla. Lähteinä ovat olleet lait, voudintilit, tullitilit, painetut saarnat yms., oikeuslähteet ja kansatieteellinen/folkloristinen tutkimus. Olut on tietysti vuosisatoja vanha juoma, jonka materiaali ovat olleet vesi ja ohramallas. Mausteeksi on käytetty humalaa, suomyrttiä, suopursua ja katajaa, joista ensiksi mainittua ruotsin kuningas kuuluisasti velvoitti Suomenkin talonpojat viljelemään 40 salon verran. Linnoissa olutta tarjoiltiin sosiaalisen aseman mukaan eri vahvuisena, ei kuitenkaan sukupuolen mukaan vaan naiset saivat säätynäs mukaan yhtä hyvää olutta kuin miehetkin. Ammatillisessa oluenteossa miehet vastasivat itse panemisesta ja naiset mallastamisesta. Kotona oluenpano oli naisten työtä, ja paneminen laillista aina kieltolakiin asti. Olueen verrattuna viina on nuori juomatulokas. Sitä poltettiin viinistä aina 1600-luvulle asti, jolloin sitä alettiin polttaa viljasta ja se yleistyi. Vahvuudeltaan uuden ajan alun viina lienee ollut 30-40 % luokkaa. Suuriin juhliin alkoholinkäyttö kuului itsestään selvästi. Jennin gradu Jok’ on joukossa ilona, ravintona rahvahass löytyy täältä.
Ilkka Leskelä esitelmöi Schalmien (Skalmien) suvusta, joka vaikutti Tukholmassa ja Turun seudulla 1400-1530 kaikkiaan viiden sukupolven ajan. Lähteinä ovat olleet mm. Danzigin tullitilastot eli paalurahaluettelot (palgeld) vuosilta 1466, 1468-71 ja 1473-75 eli säilyneiltä osiltaan. Danzigissa kirjattiin saapuneista laivoista lähtösatama, nimi, arvo, kapteenin nimi ja lasti, ja tilastoista käy ilmi että Tukholmaa ja Tallinnaa huomattavasti pienempi Turku ylsi matkoissa lähes näiden tasolle. Kaikkiaan em. vuosilta on säilynyt tieto 163:sta turkulaisten matkasta, ja 77 laivurin nimet. 12 laivuria oli tehnyt kaikkiaan 46 % matkoista, mutta näistä on jäljitettävissä muista lähteistä vain Skalm-suvun jäsenet. Skalmit vaikuttavat perustaneen tukialueensa Paraisille hyvien merireittien varrelle, varsinkin Atun saarele, jossa yksi heistä sai rälssivapauden maatilalleen. Suvun kauppareitit vastasivat samanaikaisen hansakaupan väyliä.
Harvoinkos seminaareissa ohjelma muuttuu, ja tällä kertaa viimeinen osuus, Joonas Kinnusen esitelmä punasavikeramiikasta oli jäänyt pois, ja tilalla esiintyi historianelävöittäjäryhmä Iloinen Joutsen kertomassa harrastuksestaan. Ei jäänyt epäselväksi millä antaumuksella ryhmä paneutuu keskiajan aineellisen kulttuurin ennallistamiseen. Keskiaikatapahtumissa näkyvä puku tai esine on vain jäävuoren huippu, joka on vaatinut paljon työtä valmistuakseen, ja vielä enemmän tutkimusta johon se on perustettu. Voin hyvin uskoa esiintyjien väittämän että uusimmat väitöskirjat ja museoiden kokoelmaesineet (milloin jälkimmäisten pariin päästään) tutkitaan perinpohjin. Kommentoinnissa nousi esiin että arkeologit ja elävöittäjät voivat hedelmällsiesti täydentää toinen toistensa työtä.
Tilaisuudessa kerrottiin myös että kaikki Suomen keskiajan seuran lehdet (kahta kadonnutta ensimmäistä numeroa lukuun ottamatta) on digitoitu ja ne löytyvät täältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti