Jo otsikko kaipaa korjausta, sillä lähteinä ovat vain englanninkielisen eliitin päiväkirjat ja muistelmat. Englanninkielinen siirtokunta, amerikkalaiset ja brittiläiset diplomaatit, liikemiehistä, insinooöreistä jne. palvelijoineen kaikkineen elivät useimmiten varsin suoljettua ja suojeltua elämää, monet osaamatta sanaakaan venäjää, joten vuoden 1917 tapahtumien vyöry yllätti heidät täysin. Vallankumouksen alettua kaupunkiin kiirehti kirjeenvaihtajia, ei välttämättä sen kummemmalla kielitaidolla siunattuja.
Pietaria vuonna 1917 ajattelee suorastaan historiallisena panoraamamaalauksena, mutta jopa etuoikeutetuille elämä oli vain pahenevaa kaaosta, elintarvikkeiden hupenemista ja villinä rehottavia huhuja ja juoruja, olemassaoloa jonka maaliskuussa, heinäkuussa ja marraskuussa (uutta lukua) katkaisivat raivokkaat katutaistelut. Ryöstöjen ja murhien yltyessä elämä oli tarpeeksi vaarallista niiden välissäkin. Vuoden loppua kohden useimmille ulkomaalaisille kävi selväksi että kaupungista ja koko Venäjältä täytyy hankiutua tiehensä jos aikoo pysyä hengissä.
Rappaortin kerronta on selkeää ja suomennos sujuvaa, joskin olisi toivonut että päivämäärät olisi kauttaaltaan käännetty gregoriaanisiksi kuten tapana on. Keskellä kirjaa on kuvaliite jossa nolosti taas kerran on kuva Eisensteinin elokuvasta esittämässä muka Talvipalatsin valtausta. Ja viimeinen kuva.... ei siinä ole Lenin puhumassa Talvipalatsissa vaan julistamassa neuvostovallan Smolnassa toisessa yleisvenäläisessä neuvostokongressissa kuten kaikki tietävät.
Tjaah, olisikohan joku keksinyt kirjoittaa kirjan ulkomaalaisten elämästä Suomessa 1917-18. Kertokaa jos tiedätte.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti